================================================================= Lyhyesti: "Pormestari" on mahongin ja syksyisen sinisen väreissä kuvattu valtapeli New Yorkin huipulta. Sävyt ja asetelmat ovat samat kuin "Naisen tuoksussa", Al Pacinon komeasti esittämä isällinen hahmo johdattaa nuoren miehen jälleen elämänuralle - mutta tällä kertaa tunnelma muuttuu Pakulan paranoiafilmien kaltaiseksi shakiksi. Hyvä tarina floppaa puolivälissä. ================================================================= Kari Salminen kirjoitti äskettäin Aamulehdessä siitä miten harva mainstream-leffa uskalletaan enää tehdä yli kaksituntiseksi, vaikka aihe antaisi mahdollisuuden. "Pormestari" on "Kummisetä"-tyyppinen, isoista valtarakennelmista liikkeelle lähtevä tarina, joka kerrassaan edellyttäisi pitkää, eeppistä käsittelyä. Lisäksi kyseessä olisi ollut mahdollisuus sellaiseen aihealuevaltaukseen, joka on varmasti odotta- nut tekijäänsä; pressiläpyskässä tekijät puhuvatkin siitä miten he halusivat kuvata korruptoitunutta valtaa humaanimmasta vinkkelistä: kaikki valta ei ole automaattisesti korruptoitunutta, vaan väärin- käytön mahdollisuudet tulevat matkan varrella kuin itsestään. "Pormes- tari" viittailee myös harvinaisen tyylikkäästi siihen miten valta luo ympärilleen hämäriä käsitteitä, ilmauksia, joilla ihmiset peittävät jopa itseltään näkyvyyden siihen millaista valtaa he käyttävät, etenkin miehet keskinäisessä "jätkät tukee toisiaan" -sidoksessa. Erikoisimpiin alleviivauksiin kuuluu sen esittäminen miten jiddish on erityinen vallan kieli New Yorkissa (jossa kuulemma onkin enemmän juutalaisia kuin koko Israelissa). Etniset ja uskonnolliset rajat näytetään uskottavan ratkaisevina toiminnan suuntaajina; luokkarajat sen sijaan ovat edelleen jotakuinkin näkymättömät. Valitettavasti "Pormestari" (orig. nimi "City Hall") missaa kaikki mahdollisuudet rakentaa talouden, kunnallispolitiikan ja mafian edustajista kolmen keskeinen shakki, jossa lähetit ja ratsut kiel- täytyvät uhrautumasta. Lähetin asemassa toimiva päähenkilö purkaa toiminnallaan ja kertojan äänellään vallaksi solmittuja henkilö- suhteiden/ hyötysuhteiden kuituja. Juuri kun katsoja alkaa istua yhä tukevammin tuoliinsa ja valmistuu seuraamaan millaisia siirtoja kuninkaat tekevät lähettien ja ratsujen kieltäytyessä tehtävistään, tarina muuttuu toiminnalliseksi. Mitään poliisitrillerin kaltaista aktiota ei sentään suoriteta, ei takaa-ajoja eikä ammuskeluja, mutta draamallisesti haastavin osa elokuvaa suoritetaan nopeana säntäilynä ja tylsinä repliikkeinä ja siteerauksina. Coolin terhakkaasti pääosansa näyttelevä John Cusack ei pääse näyttä- mään mihin hän pystyisi, mitä kaikkea hän todella ajattelee palvele- mastaan pormestarista ja uhmaamistaan byrokraateista; hänelle jää lattea lakeijan rooli, jonka takaa odottaa loppuun asti paljastuvan jotain ovelampaa. Turhaan. Al Pacino samoin kuin muut vanhat herrat - Danny Aiello, Martin Landau, Tony Franciosa - tekevät komeita kuningasrooleja. Tarinaan on päälle liimattu naispuolisen asianajajan rooli, jotta stooriin saadaan vielä aavistus romanssia, mutta muuta turhaa filmissä ei ole, vaan sen suuret ongelmat ovat niukistelussa. "Pormestari" pystyisi olemaan analyysi modernista suurkaupungista, etenkin kun sen alkuperäisen kässärin on kirjoittanut Ken Lipper, New Yorkin entinen apulaispormestari. Lopullisen kässärin on mainstream-leffan rutiinimaisin juonenkääntein yhdistellyt kasaan neljän hengen poppoo, mukana tunnelman luonnille varmasti tärkeä Paul Schrader. Ohjauksesta vastaa Harold Becker, jonka kanssa Al Pacino teki keskivertoisen romanssijännärin "Sea of love". Hän on antanut Pacinolle tilaa painella täysillä yliempaattisen poliitikon hurmoksellisessa roolissa - ehkä liikaakin tilaa, koska bravuurikohtauksissaan Pacino kiihottaa itsensä tyylilajiin, joka ei enää sovi "Pormestarin" suht tyyneen realismiin, ja viimeistään niillä main katsoja hukkaa tatsin onko tarkoitus esittää poliitikot ovelan naiiveina vai naiivin ovelina: missä vaiheessa he heittävät roolia roolihahmon päälle. Kokonaisuutena iso, loppua kohden kasvava pettymys. -- M.G. ! "Ja koin silloin ennakkoaavistuksen, en suuresta vaarasta, vaan Soikkeli ! suuresta elämästä, ikään kuin elämä huipussaan olisi välttämät- ======== ! tömyyden pakosta jotain tuhoisaa, jotain villiä ja arvaamatonta, csmaso ! jotain mitä voi ihmetellä ja silti välttää hinnalla millä hyvänsä uta.fi ! kuin kauniin myrskyn hyökkäystä tai hirvittävän jumalan tuloa." Soikkelin elokuva-arkisto