"Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla" (2007) ============================================= Liekö koskaan aiemmin niin monet maksaneet niin kalliisti niin paljosta tyhjänpäiväisestä? Sikäli "PotC: Maailman laidalla" on saavutus elokuva- alalla, ei filmitaiteen elähdyttäjänä vaan jälleen eräänä merkkitapauksena elokuvakulttuurin hitaasta kuolemasta. Trilogian kolmantena ja edellisen filmin välttämättömänä täydentäjänä "PotC: Maailman laidalla" ei saa kolmeen tuntiinsa mahdutettua kuin muutaman minuutin sellaista filmikerrontaa, jossa on henkeä, ideaa ja henkilökuvaa. Reilu hinta tästä digiähkystä olisikin yhden euron luokkaa, kun toisaalta videollekaan tätä sekavaa rytistelyä ei kannata säästää. Ne sisällökkäät kohtaukset perustuvat vain ja ainoastaan Johnny Deppin luoman kapteeni Jack Sparrowin hahmolle. Hän on ainoa näyttelijä, jolle näin ylituotetussa filmissä voidaan antaa tilaa sille mihin näyttelijöitä on perinteisesti tarvittu - sääli vaan että hänellä ei ole ketään kehen nähden ottaa kontaktia, tuottaa jännitystä, rakentaa draamaa. Muutaman sekunnin kohtaus isä-Sparrowia esittävän Keith Richardsin kanssa on huumoriltaankin toista luokkaa kuin rytinäkohtausten väkinäinen tilannekomiikka. Eksotiikkaa tähän "Maailman laidan" elokuvaan tuodaan aasialaisella laivalastilla ja "Lentävän hollantilaisen" kalakansalla. Disneyn asenteista kertoo paljon, että britit ja mutantit ovat tykinruokaa; että ensimmäinen kuoleva päähenkilö on aasialainen; ja että tämän elokuvan hirviöksi kuvataan kahlittu mustaihoinen nainen. Indiana Jones -filmien rasismista on otettu reipas askel entistä raaempaan suuntaan. On ihme jos elokuvateollisuus jättäisi Jack Sparrowin ja merirosvofilmit 'Ahdin aittaan'. Mitään trilogian ensimmäisen osan veroistakaan tuskin on luvassa, tuotanto kun keskittyy diginä pyörähteleviin ja räjähteleviin laivoihin eikä ryöväriromantiikkaan. Rosvokapitalismi ja sen sovellukset mediabisneksessä ovatkin sitten asia erikseen. -- M.G. Soikkeli Helsingissä 24.5.2007 Soikkelin elokuva-arkisto