============================================================== Lyhyesti: "Quills" on kepoisa taiteilijadraama, jossa markiisi de Sade on alennettu namusedäksi ja kirjat kivoiksi jutuiksi. Eroottisiakin elokuvia tehnyt Philip Kaufman ei saa älyn kipinää hahmoihinsa, ja hekkumointikin jää filmin lopulle. Lievää bonusta homeensävyinen lavastus; Michael Caine-vaara! ============================================================== Pekka Kilpinen toteaa erään anekdoottikokoelmansa johdannossa, että isoimpia virheitä historian kuvittelussa on jäljentää siististi ihmisten rationaalinen käytös, mutta aliarvioida heidän irrationaalisuuttaan. Tämä pätee valitettavan hyvin sellaisiin historiallisiin elokuviin, joissa yritetään kuvailla menneen maailman esimoderneja ponnistuksia, valistuksen harppauksia positivismin sivupoluille. Elokuvassa "Quills" (2000) tarinan lähtökohtana on laittaa sielutieteen inkvisiittori parantamaan itseään markiisi de Sadea. Vanhentunut mutta vallankumouksessakin päänsä pitänyt markiisi on suljettu hullujenhuoneeseen, jossa sielläkin hänen kirjalliset lahjansa ovat vaaraksi keisarinvallalle, Napoleonille. Tohtorin ja kirjailijan kamppailusta tulee siis tekopyhän porvariston ja elämäniloisen rahvaan taistelu, hullujenhuoneesta pienoiskuva koko 1700-luvun lopun yhteiskunnalle. Tarina etenee arvattavasti, ja sen koomiset voitot poimitaan vähän samalla ilveellä kuin de Laclos'n klassikon filmatisoinneissa (tutuimpina "Valheita ja viettelijöitä" sekä "Valmont"). Papin, tohtorin ja kirjailijan keskinäinen kilpailu ei millään keskity draamaksi, kun hahmot ovat enimmän aikaa erillään toisistaan ja dialogi on milloin löysää, milloin lainaa kirjalliselta esikuvalta. Yhdellä karnevalistisella kohtauksella, jossa de Saden kirjaa välitetään juoruna, ohjaaja Kaufman rakentaa tarinan huipennusta, mutta ei malta kehitellä sitäkään pidemmälle. Loppukohtauksen perusteella sietää ajatella, että suurmiesten historiat pitäisi kertoa aina ja kauttaaltaan salierien ja onnettomin oppipoikien näkökulmasta. Voiko siis elokuva ollakaan yhtä aikaa elegantti ja vimmattu? Jep, ja juuri Philip Kaufman on sen aiemmin todistanut. Kaufmanin "Henry ja June" (1990) on sekin välillä raskas eksoottisesta rihkamasta, mutta filmin naamioleikeissä on jotain samanlaista pakotusta ja leikkisää ehdottomuutta, jota myös Millerin ja Anais Ninin tarinoissa parhaimmillaan. "Olemisen sietämätön keveys" -filmin (1988), Kaufmanin mestariteoksen, elämäntajua ja aisti-ilon tutkiskelua nämä taas eivät kumpikaan pääse lähelle. Ehkä Kaufmanin taikuruus noissa kahdessa edellisessä eroottisessa draamassa olikin siinä, että hän käsikirjoitti ne yhdessä naisen kanssa? Nyt leffan pohjana on Doug Wrightin näytelmä ja käsikirjoitus. "Quills" jää kauaksi siitä, mitä de Saden teokset ovat ajattomuudessaan, eroottisen fiktion esileikkinä filosofiselle ja didaktiselle kirjallisuudelle. Maestron merkitystä aikakaudelle ehkä olisikin vaikea kuvittaa muutoin kuin rohkeasti fiktioivan näkemyksen lävitse, sellaisen mikä toimii niin somasti Fellinin "Casanovassa" (1977), tai jopa suomalaisessa "Päivää, herra Kivi" -filmissä (1984). Kun vanhaan Ranskaan sijoittuvassa elokuvassa puhutaan modernia englantia ja pääosissa virnuilee kaksi tunnettua australialaista, ei tyylilaji ole kauhean kaukana Monty Pythonista, paitsi että Pythonin sirkus on sentääs joskus hauska ja Kaufmanin elokuva vain pikkuvanhan burleski. Ajankuva on toki tällaisessa tuotannossa näyttävä, lavasteentäytteenä on käytetty myös komeaa Joaquin Phoenixia, joka vielä "Gladiatorissa" vaikutti hullun keisarin vakinäyttelijältä ja joka nyt saa toimia hulluilleen omistautuneena pappina. Geoffrey "Loisto" Rush ja Kate Winslet on kiinnitetty pääosiin ikään kuin muita hullun neron ja rintavan nymfetin esittäjiä ei löytyisi karkoitettujen mantereelta. Ikävällä tavalla brittiläiseen pikkumaisuuteen etäännyttävintä on Michael Caine sielutohtorin roolissa. Tarkasti tempoa vaihdellen hän roolinsa kyllä tekee, mutta tällaiseen filmiin hän sopii yhtä anakronistisesti kuin huolimattomat repliikit "I'm only a laundrist, not a detective". K-15 -ikäraja "Quills"-filmille johtunee kohtausten satunnaisesta väkivallasta, ja satunnaisuus on kai tämän filmin näkemys sadismista (katsojaa kohtaan). Näkemys sekin. Yhtä hyvin piinallisena voisi pitää sitä, että taas Winslet on tahmaisen sedän opastettavana, ihan kuten "Holy smoke" -filmissä (1999). -- M.G. Soikkeli Videolta 18.1.2002 Soikkelin elokuva-arkisto