==============================================================
Lyhyesti: "Quills" on kepoisa taiteilijadraama, jossa markiisi 
de Sade on alennettu namusedäksi ja kirjat kivoiksi jutuiksi. 
Eroottisiakin elokuvia tehnyt Philip Kaufman ei saa älyn 
kipinää hahmoihinsa, ja hekkumointikin jää filmin lopulle. 
Lievää bonusta homeensävyinen lavastus; Michael Caine-vaara!
==============================================================


Pekka Kilpinen toteaa erään anekdoottikokoelmansa 
johdannossa, että isoimpia virheitä historian kuvittelussa on 
jäljentää siististi ihmisten rationaalinen käytös, mutta 
aliarvioida heidän irrationaalisuuttaan. Tämä pätee valitettavan 
hyvin sellaisiin historiallisiin elokuviin, joissa yritetään 
kuvailla menneen maailman esimoderneja ponnistuksia, 
valistuksen harppauksia positivismin sivupoluille.

Elokuvassa "Quills" (2000) tarinan lähtökohtana on laittaa 
sielutieteen inkvisiittori parantamaan itseään markiisi de 
Sadea. Vanhentunut mutta vallankumouksessakin päänsä 
pitänyt markiisi on suljettu hullujenhuoneeseen, jossa sielläkin 
hänen kirjalliset lahjansa ovat vaaraksi keisarinvallalle, 
Napoleonille. Tohtorin ja kirjailijan kamppailusta tulee siis 
tekopyhän porvariston ja elämäniloisen rahvaan taistelu, 
hullujenhuoneesta pienoiskuva koko 1700-luvun lopun 
yhteiskunnalle. 

Tarina etenee arvattavasti, ja sen koomiset voitot poimitaan 
vähän samalla ilveellä kuin de Laclos'n klassikon 
filmatisoinneissa (tutuimpina "Valheita ja viettelijöitä" sekä 
"Valmont"). Papin, tohtorin ja kirjailijan keskinäinen kilpailu 
ei millään keskity draamaksi, kun hahmot ovat enimmän aikaa 
erillään toisistaan ja dialogi on milloin löysää, milloin lainaa  
kirjalliselta esikuvalta. Yhdellä karnevalistisella kohtauksella, 
jossa de Saden kirjaa välitetään juoruna, ohjaaja Kaufman rakentaa 
tarinan huipennusta, mutta ei malta kehitellä sitäkään 
pidemmälle. Loppukohtauksen perusteella sietää ajatella, että 
suurmiesten historiat pitäisi kertoa aina ja kauttaaltaan 
salierien ja onnettomin oppipoikien näkökulmasta.

Voiko siis elokuva ollakaan yhtä aikaa elegantti ja vimmattu?
Jep, ja juuri Philip Kaufman on sen aiemmin todistanut.

Kaufmanin "Henry ja June" (1990) on sekin välillä raskas 
eksoottisesta rihkamasta, mutta filmin naamioleikeissä on 
jotain samanlaista pakotusta ja leikkisää ehdottomuutta, jota 
myös Millerin ja Anais Ninin tarinoissa parhaimmillaan. 
"Olemisen sietämätön keveys" -filmin (1988), Kaufmanin 
mestariteoksen, elämäntajua ja aisti-ilon tutkiskelua nämä taas 
eivät kumpikaan pääse lähelle.

Ehkä Kaufmanin taikuruus noissa kahdessa edellisessä 
eroottisessa draamassa olikin siinä, että hän käsikirjoitti ne 
yhdessä naisen kanssa? Nyt leffan pohjana on Doug Wrightin 
näytelmä ja käsikirjoitus.

"Quills" jää kauaksi siitä, mitä de Saden teokset ovat 
ajattomuudessaan, eroottisen fiktion esileikkinä filosofiselle ja 
didaktiselle kirjallisuudelle. Maestron merkitystä aikakaudelle 
ehkä olisikin vaikea kuvittaa muutoin kuin rohkeasti fiktioivan 
näkemyksen lävitse, sellaisen mikä toimii niin somasti Fellinin 
"Casanovassa" (1977), tai jopa suomalaisessa "Päivää, herra 
Kivi" -filmissä (1984). 

Kun vanhaan Ranskaan sijoittuvassa elokuvassa puhutaan 
modernia englantia ja pääosissa virnuilee kaksi tunnettua 
australialaista, ei tyylilaji ole kauhean kaukana Monty 
Pythonista, paitsi että Pythonin sirkus on sentääs joskus hauska 
ja Kaufmanin elokuva vain pikkuvanhan burleski. Ajankuva 
on toki tällaisessa tuotannossa näyttävä, lavasteentäytteenä on 
käytetty myös komeaa Joaquin Phoenixia, joka vielä 
"Gladiatorissa" vaikutti hullun keisarin vakinäyttelijältä ja 
joka nyt saa toimia hulluilleen omistautuneena pappina.

Geoffrey "Loisto" Rush ja Kate Winslet on kiinnitetty pääosiin
ikään kuin muita hullun neron ja rintavan nymfetin esittäjiä ei 
löytyisi karkoitettujen mantereelta. Ikävällä tavalla 
brittiläiseen pikkumaisuuteen etäännyttävintä on Michael 
Caine sielutohtorin roolissa. Tarkasti tempoa vaihdellen hän 
roolinsa kyllä tekee, mutta tällaiseen filmiin hän sopii yhtä 
anakronistisesti kuin huolimattomat repliikit "I'm only a 
laundrist, not a detective".

K-15 -ikäraja "Quills"-filmille johtunee kohtausten 
satunnaisesta väkivallasta, ja satunnaisuus on kai tämän filmin 
näkemys sadismista (katsojaa kohtaan). Näkemys sekin. 
Yhtä hyvin piinallisena voisi pitää sitä, että taas
Winslet on tahmaisen sedän opastettavana, ihan kuten
"Holy smoke" -filmissä (1999).

--
M.G. Soikkeli
Videolta 18.1.2002

Soikkelin elokuva-arkisto