======================================================================= Lyhyesti: "Reality bites" on viilein, helpoin ja naiivein X-sukupolvi- kuvauksista, mutta siinäkin on vastustamatonta hyväntuulisuutta, joka päihittää naftisti MTV:n "Real life"-sälän. Tarina seuraa veltosti neljän nuoren kommuunia keskipisteenä kahden tasapainoilu ystä- vyyden ja romanssin, vapauden ja uratyön välillä. Kivan harmiton. ======================================================================= "-Are you religional? -I guess I'm a non-practising jude. -Hey, I'm a non-practising virgin." "Reality bites" koostuu simppelistä ja ennalta arvattavasta juonesta, helpoista henkilöistä ja roskaruokaan keskittyvästä arvomaailmasta, mutta kuitenkin se tuntuu erottuvan edukseen mainstreamfilmeistä. Se leikittelee videon kautta tiedostavansa itsensä, mutta tekee selvästi välimatkaa myös videosukupolveen ja grunge-eskapismiin. Näyttelijä Ben Stillerin esikoisohjaus antaa paljon vapautta näyt- telijöille, mutta kun tuottajana on Danny DeViton kaltainen taho, niin lopputulos on arvattavan siloiseksi hiottu. Pääosien Winona Ryder ja Ethan Hawke ovat molemmat sellaisia tusinaturpia, ettei niitä IMHO siedä kuin satunnaisesti; jos heidän tilallaan olisi tuoreemmat kasvot niin "Reality bites" voisi erottua jopa muista (muutamasta) X-sukupolvileffoista. Siinä on vinkeitä kohtauksia, musiikin ja isoja ratkaisuja vaivatta kiertävän elämän iloa, nasevia replikointeja ja siistejä, katsojan ennakkoarvailuja hiveleviä opetuksia. Kun yksi kundi sanoo "I know what she needs in a way you never will" niin katsoja jo tietää että hiljaa pysyvä kundi on se joka itse asiassa tuntee tytön paremmin, koska se on kiinnostuneempi siitä mitä ihmiset voi olla yhdessä kuin olemaan toisen elämämanageri. Mikäli sivuhenkilöille, esittäjinä hersyvä Janeane Garofalo ja sympaattinen Steve Zahn, olisi annettu enemmän tilaa, leffa olisi peräti neljän tähden riemunpurkaus. Tosin: onko jokaisessa lupsakkaan kriittisessä nuorisokuvauksessa oltava vähintään yksi identiteettiään puiva homoseksuaali? Ohjaaja Stillerkin käy tekemässä pienen keskeisen roolin, jossa on sekä itseironian että oma- hyväisyyden makua. Etenkin loppua kohden romanssi alkaa käydä raskaaksi, tahmeaksi ja helpoksi muodoksi tälle tarinalle, joka alkoi lupaavasti uravalintoja, perhetaustoja ja nuorisokulttuuria näykkien. Kandee panna merkille miten hyvät ja vahvat hahmot naispuolinen käsikirjoittaja (Helen Childress) on tehnyt leffansa naishenkilöille; tältä osin "Reality bites" erottuu edukseen muista Xgen-kuvauksista. Siitä kai nämä X-sukupolvileffat ovat mukavimmillaan, että niissä ei ole mitään affektibonuksia: ei takaa-ajoja, ei seksiä, ei dollareiden hulmutusta, ei väkivaltaa. Musiikki on aina sikahyvää ja elämäntapojen pinnallisuudesta huolimatta autenttisten asioiden keskinäinen hierarkia on liki yhtä jyrkkä kuin elävässä elämässä. "Reality bites" puree pelkillä vahvoilla ikenillä, mutta se osaa suudella syvään vaikka purkkaa jauhaen. -- ##################### "Kirahvilla on musta, 50 senttiä pitkä kieli, M.G. Soikkeli eikä sillä ole äänijänteitä. csmaso@uta.fi Kirahvilla ei ole mitään sanottavaa. ##################### Se vain kirahveilee ympäriinsä." Soikkelin elokuva-arkisto