================================================================= Lyhyesti: "Red planet" on scifi-trilleri retkestä Marsiin. Leffa näyttää täpärästi paremmalta kuin B-elokuvien lavastukset, hiekkakuopat ovat valtavia ja teknisissä yksityiskohdissa on omaperäisyyttä riittävästi. Vasta Marsin pinnalla homma menee pöljäilyksi; vain Carrie-Anne "Matrix" Moss tuo uskottavuutta. ================================================================= On näyttelijöitä, jotka ovat niin katu-uskottavan vakavia ja skarppeja kaikessa mitä tekevät, että heidät voi laittaa mihin tahansa lajityyppiin tuomaan sille todellisuudentuntoa. Carrie- Anne Moss teki tällaisen suuren palveluksen kyberhömpän rajoilla pullistelleelle "Matrix"-filkalle, ja yhtä lailla hän pelastaa "Red planet"-nimisen tieteisfantasian. "Red planet - punainen planeetta" (2000) on näitä Mars-buumin viimeisessä rahastusvaiheessa tehtyjä rakettituristifilkkoja. Scifiä näissä leffoissa on matkan aineksiksi, fantsuun seotaan siinä vaiheessa, kun hiekkakuoppaplaneetalle pitää keksiä jotain spektaakkelia. Juonenkäänteitä näyttää löytyvän sitä mukaa kun lavasteissa tulevat reunat vastaan ("Ai tässä on kuilu? Sinne varmaan joku tipahtas?") "Red planet" -tarinassa lähdetään tarkastamaan, miksi Marsin terraformatisointi ei ole edennyt odotetusti: planeetalle lähetetyt levät eivät ole jostain syystä muuttaneet planeettaa vihreäksi ja happipitoiseksi. Mitä lähemmäksi planeettaa sitten tullaan, sitä holtittomammaksi leffa muuttuu ja Murphyn laki korvaa tunnetut luonnonlait sekä planeetan pinnalla että avaruusaluksella. "Red planet" on kuin jokin Valituista Paloista buustattu katastrofiuutinen, jossa kengännauhoista rakennetaan pelastusköysiä ja kidekoneesta modeemi. Jopa se takavuosien idioottimainen scifikauhuleffa, jossa laivat siirtyivät Bermudan kolmiosta Kuun pimeälle puolelle, oli sentään loppuun ajateltu tähän elokuvaan verrattuna. Elokuvassa on kyllä muutama tyylikäs idea, sekä juonessa että visuaalisissa tempuissa. Jopa telakointi avaruuden äärettömyydessä on jälleen suloisesti tulkittu, vähän kuin "Operaatio Mars" -elokuvassa . Ikävä vaan että muut erityisideat, yritykset erottua muista Mars-elokuvista, vievät hard-core-asenteella alkaneen leffan kauas tieteisfantsun osastolle. Näyttää vähän siltä, että ensimmäisistä rekvisiittaideoista on innostuttu liikaa ja viety ne niin pitkälle kuin käsikirjoittaja tai ohjaaja saa kohtauksesta irti. Henkilöiltään leffa jää täysin huitaisuksi. Muutamat pohdinnat avaruusmatkailun metafyysisestä luonteesta kuulostavat pelkästään naurettavilta. Kertojaääni, vartin kohdalle sijoitettu ensimmäinen suihkukohtaus ja tarinan mitäänsanomaton lopetus ovat B-leffan tunnusmerkkejä elokuvateollisuuden kiertolaisesta, jossa ei tunnista elämän vaan dollarin merkkejä. Ja onkohan NASAn asiantuntija ollut tukena leffassa, jonka teknologinen huipennus on karatea potkiva robottikoira? Ehkä pikemminkin Disneylandin edunsaaja: tässäpä täsmälelu, mitäs me enää Mars-mönkijän pienoismalleista. Carrie-Anne Moss lienee ainoa syy katsoa tämä elokuva loppuun asti, vaikkei se romanssijuoni teekään hänestä Marsin prinsessaa, onhan kyydissä "spacejanitor": Val Kilmer. Hirviömäisen kehnojen "pussaanko vai enkö pussaa" - kohtausten vuoksi videolle on merkitty ikärajaa 11 vuotta. Ohjaajana on elokuvaa tarkkaillut Anthony Hoffman, ilmeisesti hyvin etäisellä ja epäsynkronisella studioyhteydellä. Tieteisfantasia "Operaatio Mars" oli _tähän_ filmiin verrattuna suorastaan vakuuttava. -- M.G. Soikkeli Videolta 29.8.2001 Soikkelin elokuva-arkisto