Robin Hood (2010) Elokuvateollisuudessa on yhtä aikaa meneillään sarjakuvamaisten supersankareiden uudelleenkierrätys ja historialta näyttävän ritarifantasian kierrätys. Edellinen buumi alkoi jo hyvän aikaa sitten Tim Burtonin Batman-elokuvasta ja jälkimmäistä ovat olleet siivittämässä niin Tolkien-filmatisoinnit kuin Ridley Scottin kaksi historiallista spektaakkelia, Gladiaattori (2000) ja Kingdom of Heaven (2005). Mutta Robin Hood, tämä Ridley Scottin uusin filmi, on sentään jotain ihan muuta. Tulos ei ole yhtä eeppistä kohtausten rakennusta kuin edellisissä ritarillisissa rytistyksissä, mutta paljon toimeliaampaa tarinankäsittelyä, kekseliäämpää lajisekoitusta ja käsikirjoitukseltaan nokkelampaa myytin rakennusta. Käsikirjoituksen takana on Brian Helgeland, sama mies, jonka nokkeluudesta on kiittäminen myös sellaisia nykyfilmin klassikoita kuin L.A. Confidential (1997) ja Mystic River (2003). Ja kuitenkin Scottin elokuva kertoo myyttihahmon tarinaa samalla asenteella kuin sarjakuvahahmoja on yritetty syventää: pyrkimällä siihen kohtaan tarinaa, missä myytti (tai "legenda") on alkutekijöissään. Käsikirjoitus uskottelee hahmon taustalle uusia historiallisia aineksia: että Robin olisikin ollut Leijonanmielen armeijassa rivimiehenä ja neito Marion olisi hänkin omassa sarjassaan riuska sotaleski eikä mikään neitokainen. Kun vertaa tätä versiota vuoden 1991 Kevin Costner -tulkintaan, joka oli kelpoisa uudelleentulkinta sekin, niin näyttää siltä kuin Tolkienesque-henkinen fantasia olisi pakottanut ritaritarinat palaamaan sekä realistisempaan että historian suhteen ironisempaan, ylipäänsä aikuisempaan ilmaisutapaan. Enää puuttuu se ekologinen tulkinta Robinin roolista terveiden arvojen palauttajana! Toisaaltahan Robin Hoodin kaltaisen hahmon uudelleenmuokkaus ei voi mitenkään palata keskiaikaisiin kansantarinan aineksiin, koska ne olisivat _niin_ väkivaltaisia ja räävittömiä, että elokuvassa sellaisia voitaisiin esittää vain viitteellisesti. Varovaistenkin arvioiden mukaan Robin Hood oli alunperin tarinoiden luoma käsite, jota voitiin sovittaa monenlaisiin rosvojuttuihin. Jalo ja esikuvallinen hahmo hänestä tuli vasta erään aiemman Scottin tarinassa (1819). Kansaa edustavana vallankumoussankarina Robin on kummitellut yhtä pitkään - ja tämä on se turvallisin perinne mihin hänet nytkin elokuvassa liitetään. Sosiaalisen protestin ääni on jopa yllättävän voimakas näin tavalliseksi jenkkituotannoksi. Uuden Hood-leffan nokkeluus on siinä, miten sivuhahmoihin on lisätty tai painotettu jokin ominaisuus uudella tulkinnalla, joka kytkee hahmoja tiiviimmin ympäristöönsä: pellolla työskentelevä Maria/on, mehiläisiä kasvattava munkki Tuck, metsäpiktien menneisyyteen regressoituneet teinisotilaat, metsästäjinä jousitaitonsa oppineet apulaiset. Näyttelijävalinnat ovat enimmäkseen karikatyyrien paikat täyttäviä, eikä Russell Crowen gladiaattorimainen jähmeys haittaa kuvapitoisessa kerronnassa niin paljon kuin se todelliseen toimintafilmiin pyrkivässää tyylilajissa rasittaisi. Cate Blanchett on omassa roolissaan jopa yllättävän hyvä, aivan viimeisen taistelukohtausten naureskelevia Elisabet-viitteitä lukuun ottamatta. Mieleen jää myös tv-töistä tutun Kevin Durandin jyhkeän leppeä Little John, joka ei vain millään pääse esiin Crowe-patsaan varjosta. Joten näilläkin aineksilla elokuvasta olisi voinut saada omaperäisen Ja vauhdikkaan. Valitettavasti jälkituotannossa elokuvaa on ryhdytty paisuttamaan aineksiaan isommaksi. Kuviin on satsattu harvinaisen komeita CGI-lavasteita - ja saatu aikaiseksi olifantin kokoisia juoniaukkoja tärkeimpien toimintakohtausten keskelle. Tällainen Suurten Kohtausten itseisarvo oli samainen syy, miksi edelliset ridleyscott-eepokset (etenkin Kolumbus-pullistelu "1492") puhkuivat tarinansa tyhjiin. Niin käy tässäkin: viimeinen kolmannes elokuvaa on liian tuttua ja liian irrallisista paloista koottua toimintaa. Mutta sentään: "Robin Hood" on pitkästä aikaa fantsukas ritarifilmi, jonka ohjaajaversiota odottaa milteipä kiinnostuneena. Uudella musiikkiraidalla ja rauhallisesti 3 tuntiin rytmitetyllä kuvakerronnalla tämä voisi olla yksi fantasiaelokuvan merkkiteoksista; historiaa ja populaarimyyttejä taiteellisesti uudelleen punottuna, sitenhän fantasia parhaimmillaan toimii kun on toimiakseen. -- M.G. Soikkeli Tampereella 18.5.2010 Soikkelin elokuva-arkisto