Robin Hood, Prince of Thieves" (1991)
=====================================
(tämä arvostelu on alunperin ilmestynyt lehtiartikkelina
opiskelijalehti Aviisissa syksyllä 1991; sen myyttiluentaa ja
patriarkaattikäsityksiä en kaikin osin nykypäivänä allekirjoittaisi)
Planeettamme kestävimmäksi osoittautunut hallintomalli,
epädemokraattinen patriarkaatti, on aivan viime vuosina
keksinyt uuden taktiikan vahvistaa asemiaan. Patriarkaatti myöntää
virheensä, mutta palauttaa taiteen keinoin Uuden Järjestyksen
epäinhimillisiksi tuomittuihin historiallisiin vaiheisiin:
patriarkaatti asettaa naurun ja melodramatiikan kohteeksi
ihmistä eniten polkeneet vuosisatansa ja kulttuurinsa. Kun se
sijoittaa tulevaisuuden sankarimallin tuomaan järjestyksen
pimeään aikakauteen, se uskottelee patriarkaatin kehittyneen
kohti totuudellisempaa ja inhimillisempää aikaa. Patriarkaatin
politiikassa se merkitsee taloudellista hyvinvointia muutamille
miljoonille.
Patriarkaatti väittää tulevaisuuteen suuntautuvan miehisen
järjestyksen olleen voima, joka muutti edellisen sukupolven
huonon patriarkaatin enemmän inhimilliseksi: lopetti
noitavainot, vähemmistöjen tuhoamisen, keskitysleirit, rotuerottelun.
Patriarkaatti siis lähettää imaginäärisiä sotavoimia menneisyyteen
pelastamaan keskeneräistä tulevaisuutta. Voimallisin apulainen tässä
pelastustyössä on Hollywood, miehisten unelmien tehdas.
KEVIN COSTNER
KRISTUSROOLEISSA
Kuluvan vuoden (1991) komein esimerkki patriarkaatin
pelastustyöstä on elokuva "Robin Hood, Prince of Thieves".
Keinot, joilla käsikirjoitus värvää myyttejä miehisen
vallankumouksen tueksi, ovat kerrassaan nerokkaat.
Kevin Costneria käytetään pääroolissa moneen tarkoitukseen.
"Tanssii susien kanssa" filmissä hän toi messiaanisen
sovituksen intiaaniheimojen hävitykseen. Elokuvan tehtävä oli
selittää, että myös intiaanit ovat osa Oy USA:n identiteettiä.
Kuinka maailman johtavinta pattiarkaattia voitaisiin enää syyttää
intiaanien hävittämisestä, kun nämä ovat osa kansakunnan
historiaa? Samalla tavoin Suomessa luotiin talvisodasta alkaen
myyttiä kansanluokkien puolustushenkisestä yksimielisyydestä,
aseveliakselin konsensusta.
Sankarihahmona Costner ei ole macho eikä don juan. Hän on "tavallinen
mies", joka muita rohkeampana ja kyvykkäämpänä tuo järjestyksen ja
historiankirjoituksen ensin intiaaneille ja sitten Euroopan uuden a
jan sarastukseen. Myyttinen aines sijoitetaan enimmäkseen narraation
ulkopuolelle, kuvalliseen korostukseen ja maalailuun. Mutta
juonessakin on muutama mielenkiintoinen viittaus Robin
Hoodin kristusmaisuuteen.
UUSIOKRISTUS
TUO JÄRJESTYKSEN
Elokuva alkaa v. 1189 Jerusalemista, haudan kaltaisesta
vankilasta. Tappaessaan vartijan Costner-kristus kiittää
helvetissä vietetyistä vuosista. Maan pinnalle kristushahmo nousee
viemäriluukusta mukanaan kuoleva Peter (=Pietari) ja musta apulainen
Azeem.
Jälkimmäisellä hahmolla on erikoinen tehtävä modernin Robin Hoodin
kumppanina. Hän edustaa kolmatta maailmaa ja sieltä tuotua
sivistystä. Samalla hän todistaa uusiokristuksemme
evankeliumivoimasta: myös muslimi on hänelle alamainen.
Ilakoiva uusiokristus yhdistää kansat ja lopulta kansanluokat.
Elokuvan lopussa Azeem korvaa henkensä/sielunsa
pelastamisen ja käsikirjoitus paljastaa karvansa hänen
repliikissään: "Olen lunastanut lupaukseni, Vapauttaja" (»
"Vapahtaja").
Ennen Robinin tuloa Sherwoodin metsärosvot elävät paratiisimaisessa
joutilaisuudessa. Protestanttisen järjestyksen tuova
uusiokristus muuttaa heidän poikamaisen vapautensa
miehiseksi projektiksi. Tätä korostetaan sillä, että kristushahmon
saavuttua leiriin saadaan myös naisia ja rosvoleirin johtajalle
syntyy poika - jonka maailmaan tuomiseen tarvitaan tietysti
kristuksen valjastamaa apuria.
Muita viittauksia Costner-Hoodin kristusmaisuuteen ovat
hänen repliiikkinsä Willille ("Mitä pahaa olen tehnyt sinulle
edellisessä elämässä?"), toinen ylösnousemus palaneen kylän
tuhkasta ja Azeemin tiuhaan huudahtama epiteetti "Kristitty".
Erityisen mielenkiintoinen on myös kohtaus putouksen
partaalla, missä alaston uusiokristus saa yhtä aikaa kasteen ja
neto Marianin rakkauden.
Hollywoodin elokuvista kannattaa pitää silmällä juuri niitä
piirteitä, joita se muuttaa tai lisää vanhassa sankarimytologiassa,
huomata millaista tulkintaa halutaan painottaa meidän
ajallemme sopivaksi. Mieskatsojien mieliä uusiokristus viehättänee
sotilaallisena johtajana. Sissisodan sijaan Robin Hood on nyt
avoin vallankumouksellinen. Pistäkäämme muuten merkille kuinka
filmissä käytetään TV-uutisista tuttua kamera ohjuksen
kädessä -tekniikkaa nuolen lentoa dramatisoidessa.
ISÄ PALAA.
KUN SATU LOPPUU
Robin Hoodin legendaa on mukaeltu siten, ettei uusiokristus
koskaan asetu metsärosvojen tasolle, vaan on heistä erottuva
johtajansa. Hän tuomitsee historiallisen patriarkaatin virheistä
feodalismin ja nationalismin.
Elokuva ottaa kevyesti kantaa myös kirkkoa vastaan.
Sekularisoitunutta "kristusta" edustaa Robinin velipuoli
"paha" Will (="halu"), jonka jalosukuinen isä (=jumala) on
tehnyt proletariaatin kanssa. Kuoleva Pietari, kansan mies, on
antanut uusiokristukselle hänen varsinaisen tehtävänsä:
suojella Mariania. joka edustaa henkistynyttä, puhdasta
ihmisyyttä. Nottinghamin sheriffin eli väärän jumala-
kuninkaan kaataminen ja hyvän ihmisyyden pelastaminen raiskaukselta
merkitsevät patriarkaatin virheiden fantasiallista tuomitsemista.
Jotta vääristynyt vallankäyttö ei näyttäisi yksistään miehen
aikaansaannokselta - mikä herättäisi epäluuloja muiden miesten
kyvystä parempaan - osoitetaan ylimmän vallan ja mielipiteen
käyttäjäksi vanha nainen, noita. "Oikeaa" naiseutta elokuvassa
edustavat kahdeksannen lapsen synnyttävä taistelija-vaimo ja
Marian, joka Robinin saavuttua luopuu feministisestä
haarniskastaan ja tyytyy kirkumaan raiskaajan kourissa.
Yleisemmän tason myyttinä "Robin Hoodissa" on kyse siitä, kuinka
poika-Soturi-Kristus kukistaa Isä-Hallitsijan. Tällainen
oidipaalinen vallankumous olisi yksistään mahdoton käytös-
malli patriarkaatin tarjoamaksi, mikäli elokuvan kömpelöksi
loppuhuipennukseksi paikalle ei marssisi Hyvä Kuninaas
Leijonanmieli. Hän palauttaa oikeamielisen isän vallan ja
siunaa ydinperheen. Tämän hahmon ja tulevan patriarkaatin
virheisiin ei viitata, sillä patriarkaatin saduissa tulevaisuus on
nykyhetkelle alisteinen potentiaali.
--
Markku Soikkeli
Tampereella 1991 || Siistitty ja editoitu keväällä 2010
uudempaa Robin Hood -leffaa katsottua