Satunnaisia sankareita ====================== Frearsin leffa irvii koko amerikkalaisen kulttuurin ydintä, sankarikulttia, mutta erityinen opetus pyrkii olemaan: älä usko mediaan, älä etenkään telkkariin. Tiedä sitten miten monenteen potenssiin ironia menee kun Frearsin leffan arvostelu HS: ssa oli yhtä epäluotettava kuin leffan esittelemä media. HS:n Helena Ylänen kehui tämän "Satunnaisia sankareita" maasta taivaaseen, mutta filkka osoittautui ainakin itselleni koko lailla pettymykseksi, heikom- maksi kuin kaikki edeltävät Frearsin leffat. Kaikkein vaikeinta oli niellä sitä, että kun filkassa niin painavasti piruillaan koko amerikkalaisuudelle ja jenkkien lapsellisuudelle niin rinnalle on sitten pitänyt saada jotain ihanteellistakin, jotain "aidosti" positiivista eli (taas kerran..) ydinperheen idylli ja pojan (niin aina) puolesta uhrautuva isä ja tämän johdosta isää yllättäen taas kunnioittavan äiti. Näiltä osin leffa on juuri niin vastenmielinen kuin miltä kuulostaa :-( "Satunnaisia sankareita" ei kuulemma ole ollut mikään menestys jenkeissä, eikä ihme, luultavasti siellä ei ole edes osattu lukea miten ironinen Frearsin leffan kuvasto on, miten juuri mahtipontisimmat romanttiset kohtaukset ovat pinnistyksiä, joille oksentamisen sijaan hekottelee; ihan siinä kuin jonkin "Call 911"-tv-sarjan "realismille". Voin hyvin kuvitella, että tavalliset jenkkikatsojat näkevät Frearsin leffan romantiikan vain liioitteluna. Tai ehkä minä, eurooppalainen katsoja nautin leffasta juuri siksi, että haluankin nauraa jenk- kien typeryydelle, mutta jenkit ovat jo nähneet tän lajin ironiaa n kertaa aiemmin.. ..enpä vaan ole aikoihin nähnyt näin kuvallisesti vahvaa satiiria. Toki aiheesta ja juonesta olisi saanut n kertaa nerokkaammankin ja pirullisemman ironian, mutta itse pidin just siitä miten juoni oli hyvin lyhyt ja selkeä ja keskityttiin kuvalliseen ironiaan, leffaa itseäänkin kohtaan, kun filkan juonessa aletaan uudelleenkuvata sitä kohtausta, jonka olemme aiemmin nähneet. Andy Garcia ja yllättäen myös Dustin Hoffman ovat leffan pelastajia, Hoffman esittelee uudet ilmeensä ja on sympaattisen jurnu. Geena Davis näyttää pupu- hymyään ja jumalaista kroppaansa, eikä muuta tarvit- sekaan, sopii filkan kuvastoon, amerikkalaiseen unelmaan. Ynnä kaikki: filkasta lähtiessä säälittelee miten kauas Frears on päätynyt "Poikien pesulan" kaltai- sesta ihmisläheisestä elokuvasta. Taitava ohjaaja kun on, niin ilmeisesti saa rahaa tehdä _isoa_ elokuvaa ja käyttää ja näyttää sitten koko rahan edestä, mutta ihminen jää kovin pieneksi näyttävyyden edessä. Jotain on silti jäljellä: kohtausten vahvistaminen ja erottaminen toisistaan tietyillä voimakkailla värisävyillä; siltä osin löytyy linjat "Poikien pesulaan" asti. -- mg soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto