=========================================================== Lyhyesti: "Seitsemän vuotta Tiibetissä" on poliittinen maisemaleffa, jossa Tiibet puhdistaa natsismin ilmastossa kasvaneen itsekkään itävaltalaisen kunnon isäksi. Tositapah- tumiin pohjaava kuvaus 1940-luvun Tiibetistä ja Kiinan sorto- vallasta, kuvina kaunis, sisältä ontto. Bradd Pitt -imarre. =========================================================== Pelkästään Himalajan maisemia katselisi mieluummin kuin sitä imelää ja mihinkään kehittymätöntä tarinaa, jollaiseksi tämä "Seitsemän vuotta Tiibetissä" (1997, "Seven Years in Tibet") taipuu. Pelkällä ylimielisen Euroopan ja lempeän Tiibetin vastakohtaisuudella, tai vaisuhkolla kehitys- kertomuksella, tämä elokuva ei kehity minkäänlaiseksi kokonaisuudeksi. Aluksi tehdään vähän kuin seikkailutarinaa, sitten Lonely Planet -reissuleffaa, kolmanneksi "Pikku Buddhaa" ja lopuksi perinteistä poliittista leffaa, jossa pahiksena ovat kiinalaiset ja se yksi pakollinen kieroileva kollaboraattori. Ei siis muuta kuin pieni kaukohistorian kertaus koko leffa. Johan näitä pro Tiibet -leffoja on tullut useita ja erilaisia, ja "Seitsemän vuotta Tiibetissä" on niistä makeilevimpia, perustukoon kuinka vaan Heinrich Harrerin aitoihin kokemuksiin. Erityisen ärsyttävä on 14-vuotiaan Dalai Laman hahmo. Ehkä sekin on liki todenmukainen, ehkä nuori johtaja tosiaankin oli innostuneen kiinnostunut kaikesta länsimaisesta, mutta elokuvan poliittiin tarkoituksiin hän on liian täyteläinen, keinotekoinen, falski. Elokuvan tekijät ovat väistämättä tietoisia, että nämä nuoret idän profeetat ovat jo muuttuneet Hollywood-kliseiksi, mutta silti kiiltokuvaa ei yritetä muuttaa muuksi. Jean-Jacques Annaudin kädenjälki ei tuo kiiltokuvastoon muuta kuin entistä häikäisevämpiä ulkokuvia ja entistä spektaakkelisempia tynkäkohtauksia. Näädänkasvoinen David Thewlis ei sovi lainkaan tähän ympäristöön, niin ainutlaatuisen seesteisen persoona kuin onkin esittääkseen Tiibetiin sopeutuvaa saksalaista. Brad Pitt pääosassa on pelkästään sietämätön; mitä pidempään hän Tiibetissä viihtyy, sitä siloisammaksi hän käy ulkoisesti. Dialogi on Disney-kamaa, mitä tulee henkisen kehityksen tai sisäisen rauhan esittämiseen. -- M.G. Soikkeli Videolta 15.12.2000 Soikkelin elokuva-arkisto