============================================================ Lyhyesti: "Sisarelleni" on pieni ranskalainen kommentti hysteerisen seksualisoituneesta aikakaudesta, provokaationa alleviivaava ja ylipitkä. Kiteymä: lihava tyttö syö karkkeja auton takapenkillä hävittääkseen surunsa ja kehonsa. Breillat-shokkiarvo perustunee lakoniseen teiniseksiin. ============================================================ "Pitää se joskus tehdä, joten sama jos sen tekee jonkun rakkaan kanssa", järkeilee 15-vuotias ranskatar Elena neitsyyden menettämisestä. Rakas on kesäromanssina tavattu italiaano, joka selittää hyvin universaaliin tapaan mitä kaikkea kurjaa voi tapahtua jos hän ei pääse tytön housuihin ja vähän pidemmällekin. Uskottavan raadollinen mieskuva ei kuitenkaan ole tämän leffan idea, vaan se miten pikkusisar Anais samassa makuuhuoneessa joutuu todistamaan isosiskonsa epätoivoista seksiurheilua italialaisen kanssa. Sisar on se mihin nähden Elenan voisi kuvittelevan peilaavan itseään: ikänsä, habituksensa, ja tunne-elämänsä puolesta vastakohta sille, miten Elena haluaa elää. "Sisarelleni"-filmin ("A ma soeur", 2001) maailma on hiljainen, auringoton, eristäytyneiden ihmisten kesämaailma, jossa teineillä ei ole muuta valuuttaa kuin aikuisilta kopioidut halut. Käytännön tietoa ei löydy televisiosta eikä äideiltä. "Ihailen Bardot'a, mutta hän on seksuaalinen dilemma", toteaa tv:n seksiohjelman asiantuntija. Pojan äiti on keräillyt sormuksia miehiltä, jotka ymmärtävät sellaisen antaa, tyttöjen äiti ei elä lainkaan samassa maailmassa kuin lapset. Tytöillä on ainoastaan toisensa, ja harvoin ranskalainen filmi on tämänkään vertaa vivahteita esittänyt naisten solidaarisuudesta, mutta kokonaisuutena tämä on elokuva, joka tekee itsensä turhaksi. "Sisarelleni" ei ole niinkään kiinnostava puheenvuoro, johon voisi kuvitella tulevan vastakaikua, vaan pelkkä karhea kommentti. Rakkautta & anarkiaa -tyyppisissä ohjelmistoissa tällaiset kaupataan sillä shokkiarvolla, että ne olisivat jotenkin hyperrealistisia ankeutensa ja suorasukaisen kehokuvansa tähden. Videon takakansi hehkuttaa kuin mikä tahansa pornopätkän mainos "Sisarukset halun ja pelon kynnyksellä"). Elokuvan loppukohtaus autossa ja metsässä ei vaan mahdu omaan kaaliini, mitä totuutta sillä raakuudella tavoiteltiin, näistä ihmisistä tai aikakaudesta. No, kohtaus ja "älkää uskoko jollette halua" -repliikki käyvät varmaan vahvistukseksi sille, miten kauaksi kehostaan ihminen voidaan etäännyttää, mutta olisi sen kaiken voinut esittää 10 minuutin lyhytfilminä; provokaation mahdollisuus vain on venyttänyt ohjaajansa Catherine Breillatin kiinnostusta. Tuloksena on "Romance"-filmiin verrattuna kaikin tavoin tylsempi ja tavanomaisempi filmi. -- M.G. Soikkeli Videolta 11.10.2002 Soikkelin elokuva-arkisto