=================================================================== Lyhyesti: "Snapper"-elokuvassa Stephen Frears palaa pieni- muotoiseen kertomiseen, yksinkertaiseen iloitteluun ja suku- puoliroolien kevyeeseen järkyttelyyn. Frearsin aiemmista töistä se muistuttaa hieman filkkoja "My Beautiful Laundrette" ja "Sammy and Rosie Get Laid", mutta on niin lämminhenkinen, niin kokoperheleffa, että sitä voi viedä mummonsakin katsomaan. Leffa kertoo perhestä, jonka tytär tulee raskaaksi, eikä isästä ole tietoa - siitä kaikki huumori ja tarina. Nannaa irkkufaneille. =================================================================== Ehkä Stephen Frears sattui näkemään Alan Parkerin "The Commitments"-leffan ja totesi, että kyllä irlantilaiset ovat ihmisiä, jotka ovat hauskoja ihan itsestään - verrattuna jenkkeihin, joiden arkkityypit täytyy vääntää kolmelle mutkalle ennen kuin katsoja jaksaa nauraa niille muutenkin kuin usutettuna. "Snapperia" katsellessa sietääkin miettiä missä määrin suomalaiset perheleffat voisivat naurattaa tai hymyilyttää muiden kansallisuuksien edustajia, meistä itsestämme puhumattakaan. Onko suomalainen perheleffa (jos sellaisen joku osaisi vielä tehdä?!?) väistämättä perhemelodraama tv-sarjan muodossa a la "Metsolat"? Voisiko Suomessa tehdä leffan, jonka nimi olisi "Äpärä" (="Snapper") ja jossa iloiteltaisin perheen tyttären huoraksi leimautumisella? Uhhuh, mieleen nousevat lähinnä sf-filmien synkänpuhuvat kohtaukset, jossa kukkahame kuprulla syöksytään koskeen, häpeää sovittamaan. "Snapper" on niin pienimuotoinen leffa, että koko leffan ajan katsoja ilahtuu: hei, tämäkin ylittää lähtökohdat, tämäkin elämän pikku lystikkyys kerrottiin niin nopeasti ja osuvasti, ettei sitä tosiaankaan tarvinnut jäädä alleviivaamaan jenkkityyliin "hei, huomasitko nauraa" tai jäädä odottamaan katsomon lopettavan sosiaalista hahatusta per vitsi. "Snapperissa" perheen ja naapuruston erilaiset persoonat räiskähtelevät toisiaan vasten tasan samalla nopeudella, tai ehkä hieman nopeamminkin, kuin elävässä elämässä, ja ne pienet tärkeät elämän mukavuudet (iso tuoppi, perhejuhlat, kavereitten näkeminen, lokoisa seksi) saavat ansaitusti ison rauhallisen tilan perhe-elämän kuvauksessa. "Snapper" on kaukana mistään realistisen elokuvan ihanteesta ja kuitenkin se voisi olla optimi sille mitä elokuva elämän peilinä parhaimmillaan on. "Snapperissa" on muutamin paikoin latteita rinnastuksia, turhia sivuhahmoja, ohitettuja mahdollisuuksia syventää päähenkilöiden (isä ja tytär) persoonaa suhteessa heidän aiempaan elämäänsä - mutta siitä kaikesta on harvinaisen helppo olla välittämättä. "Snapperista" olisi vaivatta saanut tv-minisarjan - ja kenties sen taustalta sellainen löytyykin? -- mg "sisko ei päässyt pyrotekniikalle töihin" soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto