================================================================== Lyhyesti: "Star Trek Generations" on tehty hyvällä tyylitajulla ja muutamilla loistavilla efekteillä ST-maailmaa täydentäväksi ja sulkeistavaksi episodiksi. Picardin ja Datan hahmoa ehditään syventää hieman, mutta juoneltaan tarina on vanhojen skeemojen loppua kohden väsähtävä lämmittely. NG meets NewAge. ================================================================== "It's not having any effect, sir. I think---" "Star Trek Generations" pystyy siihen mihin tv-sarjan jaksot. eivät. Se näyttää tutuista henkilöistä edes hetkeksi muitakin puolia kuin ne joihin olemme tottuneet, näyttää avaruusmelodraaman miljööstä enemmän ja tarkemmin kuin olemme aiemmin nähneet, ja esittää myös ajallisesti laajemman kokonaisuuden kuin tv-sarjan jaksossa ennätetään käsitellä. Valitettavasti tämä elokuva ei pysty toimimaan oikein omillaan, enkä ole aivan varma jaksaisivatko ST/NG-maailmaa tuntemattomat nauttia siitä edes scifi-vetoisesti. "Star Trek Generations" hyödyntää ainakin kolmea ST/NG:n vakioskeemaa: outo ilmiö avaruudessa, hullu jumalan kaltainen nero vastustajana, ja rotujen välinen valtakuntadraama. Ensimmäinen skeema on visuaalisesti tyylikkäämpi kuin yleensä nämä gravimetriset hulabaloot ovat tavanneet olla, mutta ideasta saadaan irti yhtä vähän kuin tv-jaksoissa. Toinen skeema kypsennetään miellyttävästi ja lopetetaan tylsästi; joskin pahiksen roolin esittää kaikkien pahisten kingi, Malcolm McDowell. Viimeisestä skeemasta otetaan irti niukemmin kuin missään tv-sarjan jaksossa ja se on sääli, sillä valtakuntadraaman juonittelut eivät ole kiinni efektirahoista vaan katsojakunnan kestävyydestä. Jep, "Star Trek Generations" on tehty hyvin nuorelle ja levottomalle katsojakunnalle. Parasta elokuvassa on pieteetillä käsitelty vanhan ST- sukupolven ja uuden STNG-maailman kohtaaminen. Juonellisesti ratkaisu on perusteltu niin pitkään ja hartaasti, että huvittaessaankin se tuo nostalgian kyyneleen visiirin nurkkaan. Elokuva olisi voinut hyödyntää paljonkin pidemmälle näitä kahden maailmaan kohtaamisia, mutta ilmeisesti tuotantosyistä nostalgia on lähes kokonaan William Shatnerin varassa. Hänen kapteeni Kirkiään on ilo katsella, koska Shatner näyttää nauttivan valtavasti esiintymisestä STNG-maailmassa. Hän on pöhöttynyt enemmän ulkoisesti kuin sisäisesti. Picardin hahmon syventäminen onnistuu, joskin hahmon suoraviivainen palauttaminen takaisin ruotuun on liian helppo ja tv-sarjajatkuvuutta palveleva temppu. Datan hahmon mukailu on kyllä aluksi huvittavaa, mutta tässäkin elokuva tuhlailee mahdollisuuksiaan järjettömästi: mitä kaikkia järjen ja emootion ristiriitatilanteita tunnelastu Datan aivoissa mahdollistaisikaan kokoillan elokuvan tarinakaaressa. Enterprisen esittäminen on kokenut muutamia kauneusleikkauksia, huolellisempia valaistuksia ja enemmän statisteja niin että galaksiluokan alus näyttää edes hetkittäin kokoiseltaan. Alus ympäristönä konkretisoituu paremmin kuin yhdessäkään STNG-sarjan jaksossa. Kohtaus Enterprisen sisäisessä observatoriossa (int.stellar cartography) on yksi komeimpia mitä elokuvan scifi-historiasta löytyy. Kaikkiaan elokuvassa on enemmän ja tarkemmin tehtyjä ulkokuvia kuin STNG-sarjassa, joissa tapahtumat saadaan näyttämään tasan niin tähdellisen massiivisilta kuin isolla screenillä täytyykin. Eniten vanhojen skeemojen uudelleenkierrätyksessä hämäsi ST/NG:n perinteisten transsendentaalisten visioiden vieminen äärimmäisyyteen, joka olisi edellyttänyt paljon enemmän pohdintaa elokuvan lopussa kuin tv-sarjasta tutut nopeat loppukommentit. NewAge-viritykset käytetään samanlaisena materiaalina kuin holokansiajatusleikit. Jälkimmäisistäkään en ole erityisemmin pitänyt STNG:ssä, mutta tässä elokuvassa holokannen todellisuuteen yhdistävät efektit on tehty hauskemmin ja näyttävämmin. "Their life signs are phasing in and out of our space-time continuum. ST-maailman hahmot tulevat ja menevät, mutta eivät edes vuosien varrella ehdi saada persoonaa, joka ei tuntuisi keskeneräiseltä. Lopuksi voi ihmetellä minne ST-maailma boldly goes seuraavaksi jos sen elokuvat ovat kehityskelpoisia vain visuaaliselta ilmeeltään - muttei sisällöltään? ST-maailman kamala ja kiehtova kurinalaisuus, alukselle ja tehtävälle omistautuminen, täytyisi värittää uudenlaisilla hahmoilla, ettei kävisi kuten tässä leffassa että kaikki ovat kiinnos- tuneita uudenlaisesta älystä muttei uudenlaisesta elämästä. Se on avaruusoopperan perimmäinen skripti - viitaten alla olevaan sigulainaukseen - mutta avaruusooppera voisi tutkia elämää laajemmin myös sisäavaruutena kuin pelkkänä perhe- melodraamojen vieraannutettuna näyttämönä. -- ################### "Elämää emme ehkä tunnistaisikaan, mutta ######### # M.G. Soikkeli # minun nähdäkseni emme voi olla tunnistamatta # o o # # csmaso@uta.fi # älyä, ja sitä me etsimme emmekä elämää." # -v- # ################### -Asimov: Nemesis- ######### Soikkelin elokuva-arkisto