====================================================== Lyhyesti: "Stigmata" on rutiinimainen riivausjuttu neidosta ja kilvakkaasta papista. Hyvä aloitus muuttuu ylävireiseksi verifiestaksi ja Jeesuksen kierto- kirjeeksi. Jos 12-v. video-babtisti ohjaisi "Pillow Bookin", tulos olisi tätä: viihdepala jossa ihoon kirjoitettu realismi hyytyy kuvakliseiksi. ====================================================== "Stigmatassa" ("Stigmata", USA 1999) lupaavinta on kahden risteävän tarinan erottaminen sekä henkilöillä että vahvasti erilaisilla kuvaustyylillä. Pittsburgiin sijoittuva osuus on erittäin tiheätempoista elämäntapakuvausta nuoresta kampaajasta, jonka ateistielämä kääntyy nurinniskoin. Toisaalla kuvataan Vatikaanin asiamiestä, ihmeitä arvioivaa tiedemiespappia; hänen osuuksissaan kiinnostavaa ei ole elokuvallinen ideointi, vaan ihan tarina itse: katolisen kirkon sisällä on koulukuntakiista evankeliumien totuudellisuudesta. Kun bailaavan jenkkitytön (Patricia Arquette) ja italialaisen papin (Gabriel Byrne) tarinat sitten pikaisesti solmiaan, musiikkivideomaiset kauhupalat puristetaan pieniksi yllätyksettömiksi purkauksiksi hoitaja-potilas -romanssin sisään. Romanssi on verevä ja haavoittava vain kirjaimellisesti, toistuvina kuva- vastakuva -shokkisarjoina stigmojen repimästä ihonpalasta. Elokuvan komeaa kansi/julistekuvaa ei siis sovi uskoa. Messiaanisen kokemuksen hurmosta ei ole erotisoitu Patricia Arquetten keholla, jolloin elokuva olisi K- 20, eikä riivattu messias -paradoksista saada muutenkaan irti kuin ikävän etninen tapetointi. Kulttuurien ja maailmankatsomusten kohtaaminen ohitetaan täysin, miehet mittelevät dogmeista niin löysästi kuin eivät olisi nähneet edes "Manaajaa". Arquetten temperamenttia ei tohdita käyttää, Byrnen karisma kärsii henkilöhahmon hempeydestä, ja Jonathan Pryce (Vatikaanin sisäpiiriä edustavana kardinaalina) on pelkistetty kiltiksi pahikseksi. Edes musiikki ei anna potkua elokuvaan, ja se on jo heikosti kauhufilkalta, osoitus siitä että teinikauhun suosio ei ole tuonut mitään fiksua kauhugenreen ylipäänsä, päinvastoin antanut aiheen kierrättää kliseet kertaalleen. Itselläni ainoa syy katsoa juuri tämä elokuva oli Halloween-kauhutarjous videovuokraamossa; ja mitään parempaakaan ei ollut tarjolla kauhufilkoissa. Lisää kommentteja erillisessä artikkelissa. -- M.G. Soikkeli Videolta 4.11.2000 Soikkelin elokuva-arkisto