Suden vuosi (2007) ================== Miten filmatisoida romaani, jonka ainoa viehätys perustuu sen hahmojen anakronistisuuteen? Virpi Hämeen-Anttilan "Suden vuosi" -romaanista (2003) tehty elokuvaversio ei ole keksinyt tähän suoraa ratkaisua, mutta kirjasta tuttujen tunnelmien rakentamisessa se on mennyt tuotannon kannalta helpointa tietä: kuvataan nykypäivän Suomea vanhoissa arvokkaissa ympäristöissä ja toivotaan että katsoja ostaa sitten hahmotkin romanttisen ajan jäänteinä. Kuka ostanee, luultavasti aika harva. "Suden vuosi" on elokuvana tyypillisen tylsä ja epäyhtenäinen suomalainen elokuva. Suomalaiselle romanssifilmille tyypillisesti näyttelijät toimivat vaihtelevasti eri tyylilajissa kuin muu elokuva, vaikka eivät ole näyttelijäntyössään lainkaan kiusallisia, päinvastoin. Kari Heiskanen esittää nopean sosiaalisen putoamisen kokevaa yliopistolehtoria ja tekee sen poikkeuksellisen karismaattisella tavalla. Myöskään naispääosan nuori näyttelijä ei putoa hahmostaan muulloin kuin dialogi ja juoni suorastaan pakottavat siihen. Esimerkiksi suhtautuminen epilepsiaan on yhtä kaukaa 1800-luvulta kuin sen välittämät akateemiset ihanteet. Kumpaakaan aiheeseen ei saada sitä henkeä ja tunnetta, jota sentään löytyi Hämeen-Anttilan ainoasta kelvollisesta romaanista. Sivuosat on tehty poikkeuksellisen pieniksi, jopa silloin, kun käytössä olisi hyviä ammattinäyttelijöitä. Näin käy väistämättä elokuvassa, jonka kohtauksista yli puolet keskittyy tunnelmanrakennukseen eikä draaman kehittelyyn. Lopputulos on ketju hajanaisia kuvia kauniista rakennuksista sekä kymmenen sekunnin mittainen kohtaus pornona pätevää materiaalia. Edes taustaromaanin juonta ei kunnioita sen vertaa, että hahmojen välistä isä-tytär -suhdetta rakennettaisiin luottamuksen ja vaaliheimolaisuuden varassa. Se on jo surkea, joskin tavanomainen todistus suomalaisten käsikirjoittajien tarpeettomuudesta leffabisneksessä. "Suden vuodessa" vaaleanpunaisinta on oikeastaan se, kuinka kulttuuriministerin nainut ohjaaja alkoi tekemään niin söpösteleviä elokuvia, että ne kelpaavat tädeille ja tätien tyttärille. Snif. No saahan siitä rahaakin, ministeriöltä jos ei muualta. -- Emme olisi tätä roskaa edes vahingossa katsoneet, jolleivät devarit olisi olleet vuokraamossa 2 euron tarjoushintaan. Ajatteleva viihdekuluttaja menee ennemmin kirjastoon ja lainaa "Suden vuoden" kirjana. Soikkelin arvostelu "Suden vuosi" -kirjasta -- M.G. Soikkeli DVD:ltä 7.11.2007 Soikkelin elokuva-arkisto