Sunshine (2006) ============== Jos avaruusscifillä ei ole enää muuta muotoa ja mallia kuin eksoottiset kauhutarinat, niin oli varmaankin arvattavissa, että Danny Boyle ottaa lajin vielä käsittelyynsä. Maailman laidalle ajautuneen sisäpiirin ahdistusta Boyle käsitteli myös "Beach"- ja "28 päivää myöhemmin" -filmeissä. Nyt asetelmaan on vain lisätty kauhuelokuville tyypillinen 'pöpö tuli pimeästä' -kuvio. Lopputulos on valitettavasti juuri niin helposti hahmotettavissa kuin arvosteluissa on todettu: ulkoa tyylitelty, mutta sisältä niin köyhä, että visuaalinen loisto paljastuu katinkullaksi sekin. Etenkin "Sunshine"-filmin viimeinen puolituntinen on paljon enemmän dannyboyle-gorea kuin scifiä. Dannyboyle-rutiini on se, että tarinan sulkeutumisesta tehdään katharttinen kuvasarja veret poskella teutaroivasta sankarista. Oletetaan että katsoja ei jouda ajattelemaan kaikkien kesken jääneiden ihmissuhteiden nihiloimista. Jos oli vaikea antaa anteeksi se, että Boyle ei kehitellyt pidemmälle sankarin eroottista manööveriä Tilda Swintonin kanssa "Beachissä", niin yhtä vaikea on antaa anteeksi sitä, miten ohjaaja kohtelee Michelle Yeohin hahmoa "Sunshine"-filmissä. Ja sitä pikkuruista sikiävää kasvia. Huithait, sanoo Boyle. Viimeistelevä veriplätty on scifimpää kuin ensimmäiset sirkkalehdet. Genrefilmin omaperäinen kuvittaminen vaatisi sittenkin enemmän myös käsikirjoitukselta, henkilöhahmoja ja juonen, jotka antaisivat ideoita lavastajille ja CGI-väelle, ideoita teknologian ja myyttisen matkan vivahteisiin. Nyt Boylen vakioapu Alex Garland on kirjoittanut "vain" kiitettävän genreuskollisen tarinan. Siinä ei ole turhaa infodumppausta . ja kliseisiä jännityskohtauksiakin on CGI-käsitelty kuvien eikä toiminnan ehdoilla. Mutta mitään isompaa tarinaa ei Garland&Boyle .tiimi osaa tarjoilla kuin ajatuksen siitä, että aurinko edustaa ihmiskunnalle jotain transsendentin veroista. Ikävä tulee "Brazilin" tai "Kahdentoista apinan" vinksahtaneisuutta, joissa kuvaideoilla ja kameratavalla pakotetaan näkemään paljon monitulkintaisuutta IHMISTEN VÄLISISSÄ suhteissa. Garland&Boyle ovat valinneet keskushenkilönsä niin tanakasti, että lopulta koko auringonräjäytysreissu on yhtä rockvideomaista psykedeliaa. Jep, Oliver Stonen "Doors" on scifimpää kuin tämä filmi, mutta näyttelijä Cillian Murphyssä on enemmän aurinkoenergiaa kuin kymmenessä valkilmerissä. "Sunshine"-filmin verkkosivu hahmojen taustoista yms: http://www.sunshinedna.com -- M.G. Soikkeli Tampereella 19.4.2007 Soikkelin elokuva-arkisto