========================================================== Lyhyesti: "Supernova" on visuaalisesti vaikuttava scifi-tarina, jossa uloin avaruus herättää jälleen sen syvimmän pahan eli "seuraavan loikan evoluutiossa". Avaruushätään joutuneiden kauhujutuksi tavanomainen, vaan ei sentään kumipöpöjä. ========================================================== On hyvä idea lähettää James Spader avaruuteen, liikaa häntä onkin jo nähty Maassa vaihtelevissa rooleissa. Ja, kuten tiedetään, ulottuvuuksien välillä tähtinäyttelijät muuttuvat mielenkiintoisella tavalla epävakaiksi, olipa heissä sitten pöpö sisässä tai muuten vain heissä hätähyppy aktivoituu uusia kykyjä. Spaderkin on muuttunut arkeologista avaruussoturiksi sitten "Stargate"-filmin... Vakavasti näitä kauhuscifi-leffoja ei voi ottaa, niin moni Alienin jäljittelijä on vienyt viattomuutemme, mutta on niissä toisinaan jotain uuttakin, jos ei tarinassa niin kuvastossa. "Supernova"- elokuvassa (2000) kosminen kuvasto on hyvinkin tyylikäs ja tähtialuksen sisätiloja kuvatessa on ymmärretty tämän tyylilajin perimmäinen niksi: jos ei ole varaa lavastaa tarkasti, on kuvattava läpi mylläkän, niinhän ne myrskykohtaukset tekevät merellä kulkijoistakin aidomman näköisiä. Ainakin videolla kuvasto toimi erittäin hyvin. "Supernovassa" saadaan hätäkutsu avaruuden laitamilla ja koska edes huippuälykäs tietokone Sweety ei tunne aihetta käsitteleviä elokuvaia, porukka on huiputettavissa vastaamaan hätäkutsuun. Alukselle pelastetaan ainoa kaivoskuusta eloonjäänyt miekkonen sekä uutta luova artefakti, ja loput voikin katsoja arvata; kisaa kellon kanssa käydään vain siitä, kuka jää lopulta henkiin ja missä merkeissä. James Spaderin lisäksi, joka sivumennen sanoen selviää nuorekkaan kunniakkaasti avaruusseikkailustaan, mukana on sellaisia takuunäyttelijöitä kuin Angela Bassett ja Lou Diamond Phillips. Omituisin lisäke miehistössä on Woody Allenin "Unikeko"-elokuvasta lainattu huoltorobotti, eikä se aluksen Sweety-tietokonekaan ole kovin pitkälle ajateltu, ei tarinan sisällä eikä elokuvan uskottavuuden kannalta. Ohjaaja Walter Hill halusi nimensä pois elokuvan krediiteistä, mutta ei tämä filmi ole niin kehno kuin voisi luulla; tarinana tavanomainen ja lopussaan hymistelevä, mutta pidin tästä jopa enemmän kuin jostain rockvideomaisesta "Pimeän uhkasta" (2000); ei kuitenkaan yhtä paljon kuin samalla idealla pelotelleesta "Event Horizon" -filkasta (1997). "Supernovassa" on näkevinään sellaista varman päälle tekemistä, jota vaille moni viime vuosien sf-leffa on jäänyt. Se on tarinana välipala, mutta ihan oikean elokuvan oloinen ja näköinen verrattuna perheen pienemmille suunnattuihin tv-sarjoihin. -- M.G. Soikkeli Videolta 5.6.2001 Soikkelin elokuva-arkisto