======================================================
Lyhyesti: "Sweet Home Alabama" ei ole täydellisen
vastenmielinen elokuva muutoin kuin teinitähti Reese
Witherspoonin pääroolilla ja vesitetyllä honkytonky-
musaraidalla. Tyttöfilmi, mutta dixielandiaa koko
perheelle. "Morsian karkuteillä" kohtaa "Joutilaat".
======================================================
Jos Perttu Leppä ohjaisi "Niin kaunis on Rautalampi" -elokuvan,
hän tuskin kelpuuttaisi Keski-Suomea tai Lounais-Savoa
myyttiseksi syrjäseuduksi. USA:ssa keskilänsi on kuitenkin
kompassista riippumaton, epämääräisen myyttinen dixielandia.
Niinkin erilaiset elokuvat kuin "No mercy" ja "Syvä joki"
kuvittavat dixielandiaa goottisessa moodissa, ja tällaiset
dollyparton-kermalla kokatut filmit kuten "Sweet Home
Alabama" (2002) koomisessa moodissa.
Tarkemmin hahmoteltuna nämä dixielandian kaksi versiota voisi
nimetä southern gothic -moodiksi ja "Tupakkatie"-moodiksi.
Edellisessä syvän etelän alkuvoimaisuus esitetään uhkaavaksi ja
pelottavaksi paikallisen ihmisluonteen ominaisuudeksi,
jälkimmäisessä lämpimäksi ja elämäniloiseksi. Edellisessä
perhekeskeinen kuvaus sisältää insestisen sivujuonteen,
jälkimmäisessä epämuodolliset ihmissuhteet esitetään yleisesti
merkitsevämpinä kuin yhteiskunnan edellyttämät viralliset
suhteet. Ja jos edellisen taustalla soi sähkökitaravoittoinen blues,
jälkimmäisessä taustamusiikkina toimii country.
Kun periferiat jäävät erilleen cityjen mukaan kirjoitetusta
historiasta, ne koteloituvat mielikuvien ja myyttien ympärille.
Ongelma periferian mielikuviin vetoavissa elokuvissa on se,
miten todistetaan syrjäseudun elinvoimaisuus, kun perinteinen
viljely ja viinanpoltto (Alabama/Kainuu) ovat tulleet
kannattamattomiksi. Näkökulmaa joudutaan hakemaan kaukaa
cityelämästä käsin, niin amerikkalaisessa päiväuneksunnassa
kuten "Sweet Home Alabama" tai suomalaisessa dokumentissa
kuten "Joutilaat".
Toisaalta jopa "Sweet Home Alabama" kierrättää dixielandian
mystiikkaa. Tässä etelän näkökulmaa tarjoavassa filmissä kahjo
bimbo jättääkin (tulevan) demokraattipresidentin eikä
(historiankirjojen mukaisesti) päinvastoin. Siis prinsessa-
tarinana ohjaaja Tennantin kierrätys "Anna ja kuningas" (1999)
-filmistään? Tarinan kehykset ovat kyllä silkkaa prinsessafilmiä,
mutta dixielandian päivityksessä tämä filmi on suorastaan
edistyksellinen: dixiehomo voi tulla kaapista
ja sisällissodan häpeä on pelkkää huvittavaa simulaatiota.
Olennaiset dixielandian elementit ovat yhä kuitenkin
muuttumattomia, moodista riippumattomat piirteet sekä
henkilöiden että paikkojen tyypittelyssä. Myyttien merkeissä
kirkko on korvattu kapakalla (paikka sukupuolten rituaaliselle
esittämiselle) ja perintösuhde maahan ja historiaan sen
kunniakkailla esittämistavoilla (maan materiaalisten
ominaisuuksien paljastaminen lasitaiteessa ja historiallisten
ominaisuuksien kertaus taistelunäytelmässä).
"Sweet Home Alabama" on niitä elokuvia, jotka ovat mitä
kamalinta soopaa tarinana ja elokuvana, mutta ilmiönä
kiinnostavia. Eikä se elokuvanakaan ole ihan vailla oivallettuja
hetkiä. Nyyhkyhetki koiran (olihan se koira eikä lapsi?) haudalla
on tarpeeksi idioottimainen naurattaakseen, samoin kuvakulma
olutpurkin perspektiivistä kyökkikauhun jähmettämään
poikamieheen.
--
M.G. Soikkeli
VR:n videovaunussa 31.8.2003
Soikkelin elokuva-arkisto