====================================================== Lyhyesti: "Syö juo mies nainen" on amerikkalaishenkinen taiwanilaiselokuva, jonka rauhallisuudessa on paljon eurooppalaisen leffan tyylittelyä. Isän ja kolmen tyttären tarina olisi voitu kertoa myös dramaattisin sävyin, mutta Ang Leen hyväntuulisuus antaa tasapaljon liikkumatilaa traditiouskolle ja radikalismille. Taivaskokemus ruokakuvien ystäville. ====================================================== "Minun tapaistani melkein kuolla pierusta" Vaikka yksittäinen repliikki hyppää elokuvan muusta dialogista, se hyvin tiivistää ilkikurisuuden, jolla ohjaaja Ang Lee pyörittää katsojan odotuksia tavanomaisesta perhemelodraamasta. Loppujen lopuksi "Syö juo mies nainen" -tarinan ratkaisut _ovat_ sovinnaisia ja ennalta arvattavia, mutta katsoja tajuaa vasta loppua kohden millaisista vihjeistä hänen olisi tullut ymmärtää ihmissuhteiden lopullinen kuvio. Tasapainotellessaan katsojan helpoimpien, melodraamaa noudattavien odotusten täyttämisessä ja niiden kumoamisessa Ang Lee kääntelee myös odotuksia, joita katsojakunnalla on hyperkapitalistisen aasialaisvaltion kuvauksessa. Itäisessä mielenlaadussa kukkii haikea romantiikka, joka on enemmän kuin läntisen melodraaman jäljittelyä. Lännestä tuleva sankarirakastaja ei sittenkään ole pelkkä melodraamalurjus, vaan viattomuudessaan ja aitoudessaan lapsellinen ja liiankin rehellinen. Ang Lee käsittelee rinnakkain neljää juonta, isän ja kolmen tyttären. Alkupuoliskon elokuvaa näyttää kuin kyseessä olisi tosiaankin vain kattava ajankuva taiwanilaisesta yhteiskunnasta hajautettuna neljään näköalaan, mutta vähitellen elokuva täyttää itsensä tältäkin osin: sisarusten kohtalot kertovat paitsi heistä itsestään myös muista sisarista, ja isän tekemiset viittaavatkin aivan erilaisen perheroolin täyttämiseen kuin odotettua. Elokuvan keskeinen motiivi on ruoka ja se mikä kaikkia yllä mainittuja odotuksia kääntää uuteen suuntaan, ovat ruoan tekemisen ja tarjoamisen myötä tarjotut vinkit siitä mitä kukin todella haluaa; tämä kannattaa huomata jo ensimmäisessä kohtauksessa kun isä ja tyttäret istuvat illalliselle, kuka reagoi mitenkin tehtyyn ruokaan. "Kaikki maistuu samalle ja herkkuja tehdään tähteistä", valittaa isä, mestarikokki Chu eräässä kohtauksessa. Isän kommentti pätee vertauskuvallisesti myös niihin aikakauden ihmissuhteisiin jotka riepottavat hänen tyttäriään, ja hieman häntä itseäänkin. Ang Lee jatkaa vertauskuvia musiikin puolelle ja rinnastaa hauskasti karaoken nykypäivän ruokakulttuuriin, jossa syöminen on pelkkä tausta yhdessäololle, eikä merkitsevää kommunikaatiota sellaisenaan: minä teen tämän aterian sinulle sinuun nähden minun taidoillani. "Syö juo mies nainen" on terveellinen kokemus perusarvoista, jotka ovat perusteellisempia kuin minkään ideologian koodit ja se on hyvä vastapaino läntisen elokuvan olomakuuhuone/työpaikka-keskeisille leffoille, kuin myös muutamille läntisille ruokaelokuville! Vaikka toistemme maistelu ja ahmiminen kuinka olisivat oivia symboleita meidän aikamme ihmissuhteille ja pitkälle estetisoituina hätkäyttäviä kokemuksia a la Greenaway, voi symboliikkaa käyttää hienostuneemminkin, kunhan taustalla on jotain _ruokakultturin_ tapaista, eikä pelkkää pastaa ja pizzaa - opettaa Ang Lee. -- M G ! "Opin elämään, niin sanoakseni, sen ajatuksen kanssa etten Soikkeli ! koskaan löytäisi rauhaa enkä onnea. Mutta niin kauan kuin tiedän csmaso ! että on melko hyvä mahdollisuus saada kiinni jompikumpi uta.fi ! silloin tällöin, teen parhaani näiden suurten hetkien välillä." Soikkelin elokuva-arkisto