============================================================= Lyhyesti: "Tabu" on tiivis kamariromanssi epätavallisessa ympäristössä, 1860-luvun japanilaisen miliisin makuu- ja teehuoneissa. Morsian pukeutuu miekkaan -tarina kuvataan sävykkäästi ja on roolitettu siten monipuolisesti, että homo- eroottisuus esittyy yhteisöä säätelevänä normina. Äänisoma. ============================================================= "Tabu" ("Gohatto", 2000) on yksi harvoja Rakkautta & Anarkiaa -elokuvista, joista olen pitänyt alusta loppuun ja ylipäänsä yksi viime vuosien parhaita elokuvia. Kategorialleen epätyypillisesti siinä ei pelata seksin ja väkivallan yhdistelmällä, vaan ihan tosissaankin sillä, miten rakkaus tuo tunteiden anarkiaa ympäristöön, jonka pitäisi olla absoluuttisen hallittu ja omistautunut palvelemaan muita. Mikä parasta, leffassa ei ole kerrassaan mitään sensaatiomaista, vaan homorakkaus esitetään tarinansa ja ympäristönsä näköisin vivahtein vallitsevana normina. Ja tämä kaikki homofobian luvatussa maassa, Japanissa, ja ilman mitään miekkoihin tai eristettyyn elämäntapaan liittyvää ironiaa! "Tabussa" keskushenkilö Sozaburo on kuin viesti, joka Kioton miliisivoimissa siirtyy mieheltä miehelle ilman että kukaan pääsee selville hänen persoonastaan, viestin sisällöstä. Tällainen tarina on niitä maailman vanhimpia, mutta näkemyksellä kerrottuna aina yhtä tehokas kollektiivien kuvaamiseksi. Sozaburon ympärillä miehet määrittyvät sen perusteella miten he ovat rakastuneet Sozaburoon; millaisen roolin he esittävät tytönkauniiseen nuorukaiseen nähden kuin tanssin askeleissa: - raju ja mustasukkainen Tashiro - röyhkeä ja arkinen Yuzawa - kiihkeä ja ironinen Soji - setämäisen kiltti ja totinen Kondo sekä Beat Takeshin esittämä miliisikomentaja, jonka kertojaääni tuntuu eniten kommentoivan tämän tarinan tarkoitusta. Vaikka kerronnan sävy on sellainen kuin tarina olisi jokapäiväinen, kertojaääni ei kuitenkaan pääse täysin selville siitä, millainen viesti Sozaburo on ja mitä tämä tulee paljastaneeksi miliisien yhteisöstä. 'Hyveellisen pojan koettelemukset' on samuraiympäristöön sijoitettuna asetelmana huikeaa komiikkaa, mutta ohjaaja Nagisa Oshima ei anna katsojalle syytä ylimalkaiselle naurulle, sen sijaan hän antaa henkilöidensä hyväntahtoisesti naureskella "niitä miehiä" -vitseille Sozaburosta ja tähän kiinnostusta tuntevista miliiseistä. Sensationalismin Oshima korvasi sensualismilla jo "Aistien valtakunta" -klassikossa ja sama toimii "Tabussa". Paikoin tarina on kyllä raakakin niillä paikoin kuin samuraiaiheelta voi odottaa, muttei yhtään enempää. Tabumaisuutta ei ole niinkään siinä, miten homoeroottisuus voidaan sallia samuraiden yhteisössä, vaan siinä, että ei rohjeta käsitellä yhden miehen ainutlaatuista merkitystä koko yhteisölle. Ainoa asia, mikä "Tabussa" jää häiritsemään on se, että joitakin henkilöitä otetaan esille ja lasketaan taka-alalle vähän epämääräisessä järjestyksessä. Beat Takeshin hahmo olisi pitänyt asettaa yhtä keskeiseksi kuin Sozaburo, jotta siirtymät olisivat merkitseviä johonkin keskipisteeseen nähden. Tavallaan kaikki tarinan henkilöt väärinymmärtävät Sozaburon ja reagoivat liioitellen tämän kauneuteen ja uljauteen. Vaikka tarinan lopputulos lienee arvattavissa, sen huipennuksessa on rituaalimaista ehdotonta kauneutta, joka sopii aiheeseen. "Tabu" on siitäkin erikoinen elokuva, että kaikki kuvavirtaan kuulumaton aines tuntuu vain keventävän sitä, jopa välitekstit, joiden ilmaantuminen ei perustu kirjankaltaiseen jäsentämiseen vaan pikemminkin yksittäisten kohtausten tunnelmaan. Ääniraita sisältää vaatteiden ja sandaalien ääniä yhdessä minimalistisen musiikin kanssa, mikä tuo eloisaa karheutta puulla ja kankailla kalustettuun siloisaan ympäristöön. -- M.G. Soikkeli Videolta 19.1.2002 Soikkelin elokuva-arkisto