======================================================== Lyhyesti: "Tervetuloa Sarajevoon" yhdistelee taitavasti dokumenttia ja fiktiota kuvatakseen Sarajevon piiritystä länsimaisten toimittajien näkäkulmasta. Letkeän musiikki- taustan ironisuus ei aina osu kohdalleen, mutta leffa on muuten avaran monitulkintainen, ja siten totuusvoimainen. ======================================================== Panttasin pitkään "Tervetuloa Sarajevoon" -elokuvan (1997) katsomista, koska arvelin sen olevan tavanomainen sekä asenteiltaan että kuvastoltaan: tehdään urheita reportaasimatkoja rintamien väliin ja arvuutellaan millainen suurvaltapolitiikka leikkii ihmishengillä. No, "Tervetuloa Sarajevoon" on onneksi paljon enemmän, etenkin sen ansiosta että elokuva pohjautuu ilmeisen uskollisesti tositapahtumiin ja Michael Nicholsonin menestyskirjaan "Natasha's Story". Vaikka piiritetytty Sarajevo (1992-93) näyttää jotenkin epäeurooppalaisemmalta ja kaukaisemmalta kuin miltä se aikanaan tuntui, leffa on harvinaisen jännittävä ollakseen niinkin uskollinen dokumenttiainekselle; jopa Woody Harrelsonin esittämä amerikkalainen fatalisti on täsmällinen osa henkilökaartia. Ainoa mikä häiritsee, väistämättä, on tietty siloisuus näyttelijävalinnoissa, etenkin Sarajevoon osoitetut naistoimittajat ovat rämäkkyydestään huolimatta erityisen söpöä joukkoa, väittää tämä brittielokuva. Pääosan Stephden Dillane on tehnyt toimittajastaan riittävän tavallisen, vakavan ja hieman penseänkin henkilän, jonka humanitaarisuus on kauniin käytännöllistä: niin vain täytyy tehdä, että pelastetaan lapsia sodan melskeestä. Niin vain täytyy, etenkin jos tulee jotain luvanneeksi. Tämän elokuvan kunniaksi voi siis sanoa, ettei siinä ole mitään sellaista Valitut Palat - tyyppistä hymistelyä lännen ja idän kohtaamisesta kuin tällaisessa leffassa pahimmillaan voisi olla. Päinvastoin, muutamassa arkisessa kohtauksessa käy ilmi se miten sodan politiikka lihallistuu kysymyksiin hammastahnasta, terveyssiteistä, kananmunista - ja sivilisoituneisuuden asteesta. Eli kuten serbikirjailija Radomir Smiljanicin kerrotaan puuskahtaneen kollegoilleen: "Elämme 21. vuosisadan aattoa mutta te istutte vielä kuudennella vuosisadalla!" Serbeistä ei tosiaankaan muodostu järin somaa kuvaa... joten aiheen sytytellessä (ja Balkanin pysytellessä uutisotsikoissa) kannattanee kerrata vaikkapa "Vukovar"- elokuva tai Slavenka Drakulicin esseitä ("How we survived communism and even laughed"). "Tervetuloa Sarajevoon" -elokuvan tyylilaji on siis huomattavasti realistisempi kuin samaa aihealuetta, reporttereita sodassa, käsitellyt klassikkoleffa "Salvador" (1986). Toisaalta pyrkimys todenmukaisuuteen tietenkin vähentää tarinan koskettavuutta: suurin henkilödraama ratkeaa varsin käytännöllisesti, ja sikäli muistettavasti mutta... jotain syvempää kosketusta henkilöihinsä tältä leffalta jäi silti kaipaamaan. -- M.G. Soikkeli Videolta 9.8.2000 Soikkelin elokuva-arkisto