============================================= Lyhyesti: "Tesis" on tavanomainen kauhuleffa, johon ympäristö, espanjalaisuus ja elokuva- tieteen laitos, ei tuo uutta potkua. Snuff- myytille rakentuva, mutta kuviltaan aika siisti elokuva arvuuttaa kuka poikafrendi- ehdokkaista kelpaisi sarjamurhaajaaksi. Tylsä. ============================================= "Tesiksen" (1996) etukannessa selitetään elokuvan saamat Goya-palkinnot, jotka leffan nähtyään tuntuvat aivan käsittämättömiltä. Kuinka näin tavanomainen, jopa harvinaisen tylsiä siirtymiä sisältävä elokuva voidaan palkita vuoden 1996 parhaana espanjalaisena elokuvana? Onko nyt kyseessä sama Espanja, josta viime vuosina on tullut Suomenkin ohjelmistoon kiinnostavia, omaperäisiä elokuvia? Mikä tahansa "Kinkkua, kinkkua" on tyyli- ja lajitietoisuudessaan aivan toista luokkaa kuin tämä "Tesis". Ehkäpä espanjalaisella elokuvalla on markkinoiden paineessa yhtä ahdas tilanne kuin suomalaisella, että mikä tahansa isolle yleisölle myyvä elokuva on väistämättä nimettävä myös taiteelliseksi menestykseksi. Vai onko tämän leffan tenho ollut siinä, että vakavan akateemiseen ympäristöön on sijoitettu kauhuviihteen tusinajuoni? Madridin yliopisto näyttää tässä leffassa yhdeltä isolta patologian osastolta, ja espanjalaiset elokuvatieteen opiskelijat ovat tollompia kuin "Screamin" video-oppineet teinit: espanjalaiset nuoret kun eivät missään vaiheessa huomaa toteuttavansa tyypillisen kauhuelokuvan tilanteita. Tässä siis videoleffa jonka taka- ja etukansi ovat yhtä fuulaa, vaikkakin eri asteikoissa. Takakanteen on painettu Moving Pictures - sitaatti, että "Tesis" on tyypiltään "De Palma -elokuva", mikä on määritelmänä aivan yhtä käsittämätön kuin etukannet kehut. Yksinäisen neitokaisen juoksentelu murhaajakandidaattien edellä voi tuoda mieleen jotain de Palman varhaisia kauhupätkiä (ne viehkon tollot "Dressed to kill" tai "Body double"), mutta mainesanaksi ei moista vertausta sopisi käyttää "Tesiksen" yhteydessä. Ainoa ajattelemista antava asia tässä leffassa on se, että amerikkalaiset tai suomalaiset voisivat tehdä vieläkin tylsemmän elokuvan, jos otsikko on "Tesis" eli suomeksi "Gradu" ja aiheena väkivaltaviihde. Päähenkilö, elokuvatieteen opiskelija, laitettaisiin puhumaan teoreettista liirumlaarumia kunnes hän lopulta paljastaisi oman pimeän puolensa ja kostaisi iso teräase kädessä kaikille ahdistelijoilleen. Hmm, "Kauhun millimetrit" ja "Kuutamosonaatti" herättäisivät espanjalaisessa katsojassa varmaan samanlaisia etnisiä hymynväristyksiä kuin "Tesis" suomalaisessa katsojassa, mutta ei sellaisilla väristyksillä _kauhu_leffaa tehdä, vaan farssia. Ihan niin halvalla "Tesis" ei toimi kuin em. suomalaistyöt. Snuff-aihetta graduunsa tutkiva neito (näyttelijänä debytoi söötin kalsea Ana Torrent) ja miespuoliset murhaajaehdokkaat poikkeavat ulkoisesti niistä ennakko-oletuksia luovista tyypeistä, joita on totuttu näkemään tällaisissa elokuvissa. Mutta herättäisikö tällainen leffa kauhua? Ehkä vuonna 1979. Nyt se ei herätä yhtään mitään. Tehdessään Madridin yliopiston journalistiikan laitoksesta (jonne elokuvatiede tässä sijoittuu) pahuuden pesän leffa taiteilee tahattoman komiikan rajalla. On kummallista ettei väkivallan tenhoa käsittelevään tarinaan tule tarttuneeksi mitään tuhtia edes espanjalaisesta macho-kulttuurista. Väkivallan elkeet ovat silkkaa teinileffojen veitsihippaa; suomalaisen videoliikkeen sensuroitu (?) versio tuskin uupuu mitään jännityksen kannalta olennaista. Niin, ja tämähän on se leffa jonka uutispätkässä tiedetään kertoa, että snuff- leffat ovat tavallisia USA:ssa ja Pohjois- Euroopassa, "etenkin Suomessa". Varmaan jokin sisäpiirivitsi? -- M.G. Soikkeli Videolta 23.11.1999 Soikkelin elokuva-arkisto