Tetsuo II - Bodyhammer (ei spoilereita) ====================== Toisinaan japanilainen kahvinkeittimeni uneksii olevansa taktinen ydinase. Jos Jouko Turkka käsikirjoittaisi sen unet ja Spede Pasanen tuottaisi ja toteutuksesta huolehtisi miljoona japsiteekkaria, niin lopputulos voisi olla jotain sellaista sinistä metallia kuin "Tetsuo II". Kyllä se pitää paikkansa, että "Tetsuo" on ensimmäinen oikea cyberpunkleffa, sillä missään muussa filkassa yhdistelmä ei ole niin paljaasti ihminen JA kone. Ei mitään muovisia cyborgeja, koneen kaltaiseksi tulleita ihmisiä, eikä inhimillistettyjä koneita, niinku jenkkileffoissa, vaan ihminen ja kone muodostavat juuri sellasen mahdottoman ja sairaan symbioosin kuin mitä voi kuvitella. Se on niin lavea ja aukinainen metafora, että vain amerikkalainen ahdistuksesta vapaa unelmointi on voinut laatia siitä merkityksellisen sulkeuman. "Tetsuon" ensimmäisen osan kopio ei koskaan saapunut meidän tamperelaisten riemuksi, vaan hajosi kesken valtakuntakierroksen. Emme kuulemma menettäneet mitään, etenkin jos tästä kakkosesta saa (kuulemma) nähdäkseen kaiken saman minkä ekastakin, millä tavoin hyytävä kuvasto on käytössä näillä japanilaisen B-leffan cybervisualisteilla. Kolmatta ei toivottavasti koskaan tule, vastedes "Robocop" näyttelee mecanounemme. "Tetsuo (II)":ssa mikään ei ole keskeistä, ei juoni, ei kuvat, ei henkilöt, ei dialogi, eikä tietysti mitään niin helppoa kuin sanoma. Se on siis tyypillinen hurmiossa kyhätty B-leffa, jossa ainoa tavoite on kasata jokin idea katsojan koettavaksi. Hommaan kuuluu, että Idea on yhtä epäselvä tekijöille kuin se tulee olemaan katsojille, mutta miljoona pientä japsiteekkaria kuhisee innokkaasti lavastamassa tuon Idean miljoonasta metalisesta palikasta. Ja se toimii. "Tetsuo (II)" on niin tollo leffa, että voisi väittää kivikautisen kulttuurin ymmärtäneen väärin koko cyberpunkin idean, mutta kyhänneen luontaisella neroudella jotain sen kaltaista kuin koneihminen. "Tetsuo" on niin barbaarisen kömpelö ja naiivi ja tolkuttomilla tavoilla ahdistunut kuvakertomus, että vain miljoonan metallipalan tukemana tämä leffa pysyy kasassa. Tällanen B-leffa tekee arthouseväkivaltaa itselleen elokuvan idealle (hyvästi "Metropolis", "Nykyaika" ja "Robocop"), mutta japsiangstin avulla leffan löysämielisyys saadaan rutistettua isomman Idean peukaloruuviin. Yksittäinen ihminen ei pystyisi suunnittelemaan niin kylmää elokuvaa kuin "Tetsuo"; kone kylläkin, tai koneen kaltainen kollektiivi. Kuka tahansa voi simuloida Tetsuota, pistää pahviloodan päähänsä ja iskuporan jalkojen väliin, irvistellä kun ihmissusi ja kaivata keltaisen suodattimen lävitse olemattomaan lapsuuteen. Filkan avainrepliikki on ehdottomasti alkupuolella tilanne, jossa vaimo kysyy mieheltään "Kuinka vanha olit viime yön unessasi"? "Tetsuon" kaltainen transformers-estetiikka sanelee, ettei ole enää muuta eroavuutta kuin mies ja nainen, eikä näiden erilaisuudessa ole paljoa merkitystä. Iät, ajat, aikakaudet - uusi, vanha, liha, henki, kaikki on muutettavissa tuhon avulla; murheesta nousee enää elektroni. -- mg "se ajan suunta jolla muistan menneisyyteni on sama kuin kesämyrskyyn joutuneen kanootin" soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto