=============================================================== Lyhyesti: "Topsy-turvy" on pukudraamaa pukudraaman viimeisistä kuninkaallisista, 1800-luvun brittiläisen operetin parivaljakosta Gilbert & Sullivan: herrasmiehistä tekemässä teatteria aikakautta komeasti kuvittavissa interiööreissä. Seisahteleva tunnelmaltaan, mutta herkullinen henkilökaarti. =============================================================== "Topsy-turvy" -elokuvan (1999) nimeä ei ole uskallettu suomentaa, ja kyllähän tuon filmin kuitenkin löytävät ne, jotka sitä lajia osaavat etsiä: pukudraamaa, teatterinteon historiaa ja karismaattisuutta, huolitellen tehtyä brittielokuvaa. Filmiensä realismista tunnettu Mike Leigh on kääntänyt katseensa sata vuotta taaksepäin ja emotionaalisten särmien sijaan siloittelee näkymän 1880-luvun teatteriin. Hmm, pian kuusikymppinen Leigh etsii ehkä seesteisempiä aiheita ja projekteja? Gilbert ja Sullivan ovat isoja leikkisiä miehiä, joilla on vakava suhde taiteeseensa, tarinan ja musiikin vuoropuheluun, eritoten koomisen ilmaisun ja fantisoivien aiheiden yhdistämiseen vakavaksi näyttämökuvaksi. "Mikado"-operetin valmistelu on valittu tiivistykseksi koko G&S-yhteistyöstä, koska etäisen aiheen sovittaminen brittiläiseksi tulkinnaksi tulee kertoneeksi paljon herrojen työskentelytavasta. Mitään alleviivaamatta Leigh liittää eksoottisen aiheen hyödyntämisen osaksi brittiläistä kulttuuri-imperialismia, aikalaisten tunteeseen siitä, että maailma on teatteria, joka tarpeen tullen supistetaan operetinkin lavalle. Kaikessa kohteelleen kunniaa tekevä filmi on kuviltaankin staattinen: istuskellaan pöytien tai sängyn ääressä, käydään lyhyitä muodollisia keskusteluja, harjoitellaan kohtauksia kohteliaasti puhutellen. Operetin kuoro saa toimia kuoron tavoin kokonaisuutena myös tarinassa: keskipisteessä ovat Gilbert ja Sullivan, etenkin operetin lavastuksesta, ohjauksesta ja libretosta vastaava Gilbert, muut henkilöt paljastuvat pienissä paljon kertovissa kohtauksissa. Leighin "Salaisuuksia ja valheita" -filmin sympaattinen pallinaama Timothy Spall on operetinkin turvallinen keskipiste. Kolmessa edellisessä filmissään Mike Leigh sivusi kylläkin samoja aiheita, elämänvalheessa esiintymistä ja itse asiassa myös lapsettomuutta, mikä osoitetaan araksi kohdaksi - ja teatterileikkien syyksi? - myös Gilbert & Sullivanin elämässä. "Uranaisien" sijaan huomion kohteena ovat nyt uramiehet kypsässä iässä, "salaisuuksia ja valheita" ei missään vaiheessa kaikkea paljasteta shown ylläpitäjille, ja eksistentialistinen "alastomuus" on tässä filmissä seurapiiriteatterin persoonien ohuutta: näyttämön rooleilla ja arjen rooleilla ei ole paljon eroa ainakaan näyttelemisen pikkutarkoille ammattilaisille. Olennaista katsojalle on se, miten "Topsy-turvy" tarjoaa enemmän vaivihkaista komiikkaa kuin Leighin nuo kolme aiempaa, pientä menestyshittiä. "Topsy-turvy" on suljettu historialliseksi aarrearkuksi verrattuna edellisten töiden päivänkohtaisuuteen ja draaman ajoittaiseen rajuuteen, ja siksi sen katsominen vaatii vähän pidempää asettumista telkan tai teatterin ääreen. -- M.G. Soikkeli Videolta 27.1.2002 Soikkelin elokuva-arkisto