============================================================ Lyhyesti: "Traffic" on maineensa veroinen realismissaan ja kuvatapansa erityisyydessä, mutta ihmiskuviltaan laihahko, jopa imelähkö kuvaus huumeiden liikuttajista ja liikuttamista ihmisistä. Kolmesta kertomuksesta kudottu elokuva pitää silti hyvin otteessaan, ensin kuin dokumenttina, sitten jännärinä. ============================================================ "Traffic" (2000) on tyylikäs tarinoiltaan, mutta ei ihan niin vaikuttava huumekuvauksena kuin millaista valistustaakkaa sille saatetaan kasata. Se on poliittisesti valistavampi kuin huumeaddiktioiden kuvauksena, ja ensimmäisen tunnin ajan leffan uskoo olevankin pelkkä poliittinen kiistapuhe. "Traffic" esittää, että USA:lla ei ole kerrassaan mitään keinoja saada kontrolliin huumebisnestä, koska sota jota USA uskoo käyvänsä on jo ohitse ja ongelma on ihmisten ja perheiden sisäinen, ei USA:n ja Mexicon välinen. Siellä missä huumesotaa todella käydään, Mexicon maaperällä huumekartellien välillä, ei tarvita minkäänlaisia metaforia huumeongelmalle. Leffa antaa Mexicon viranomaisista niin synkeän kuvan, että siihen verrattuna Afganistanissakin on asiallinen hallinto. Mexico esittyy kehitysmaana, jossa ei ole perheitä muilla kuin diilerimafialla ja jossa kuitenkin ymmärretään huolehtia lapsista siinä kuin rajan pohjoispuolella. "Trafficin" käsikirjoittaja Stephen Gaghan näkyy käyttäneen hyväkseen Simon Mooren kässäriä vuodelta 1989 minisarjaan "Traffik", joka sekin on huumeaiheinen. Melko lailla oikean mielikuvan leffasta saa, jos ajattelee miten minisarjasta kootaan leffa, tuttujen ideoiden kooste, jossa kiinostavaa on muutaman latinonäyttelijän rentous ja erikoisen realistinen kameratyö. No, "Traffic" on varmaan tärkeä elokuva jenkeille siinä, miten tosissaan uskalletaan puhua huumeongelmasta ja millaisella kielellä. Siihen on lisätty poliisijännärin aineksia juuri se minimi, että samansisältöisissä mutta eri tyyliin tehdyissä kohtauksissa katsoja ymmärtää, miten tämä elokuva on realistisempi kuin tyypilliset buddy cop -leffat. Filkan toisella tunnilla nämä poliisijännärin ainekset saavat ratkomaan kiivaasti sitä, kuinkahan realistisesti tässä tullaan vielä tappamaan ihmisiä ja ketkä voivat säilyä hengissä, jos tämä on kovin realistinen. Tällaiset ratkomistilanteet ovat kaikkien elokuvien parasta ainesta, ja muutama kohtaus riittää tekemään filkasta ikimuistoisen. Sellaisia hetkiä on "Trafficissakin" riittävästi, vähän kuin "Insiderin" (1999) muutamat jännimmät kohdat. Ihan mielelläni näkisin "Trafficin" saavan Oscareita, mutta ei siihen paljon Hollywood-makkaran keskellä vaadita että erottuu. "Traffic" on samanlainen tyylipoikkeus kuin "Magnolia" (1999) tai "Onni" (1999), mutta nämä jälkimmäiset kestävät katsomisia paremmin kuin "Traffic". Filkan kolmas juoni on ydinperhetarina: Michael Douglasin esittämästä isästä tulee huumeidenvastaisen kampanjan ylin päällikkö, samaan aikaan kun nukkekasvoinen tytär käy läpi gheton lääkelaukkua. Mitään syytä kamankäytölle ei selitetä, ei myöskään kommentoida mahdollisuuksia päästä irti kierteestä. Tässä leffa on yksilötasolla puhutteleva, vaikkei mitenkään ainutlaatuisesti: huumeongelmaan ei päästä käsiksi määrittelemällä aineiden eroa vahvuuksissa ja vaarallisuudessa, vaan tuulettamalla koko perheen lääke- ja baarikaapin. Ei ydinperheen ongelmiin ylipäänsä päästä käsiksi, ennen kuin tutkitaan millainen ongelma ydinperhe on ihmisille. Siihen "Traffic" ei lainkaan etene, liekö ohjaaja Steven Soderbergh perheistä koskaan kiinnostunutkaan. Ja se selittäisi, miksi perhekuvio on niin päälleliimatun oloinen. Keskivertoa amerikkalaiskatsojaa helpottamaan elokuvaan on värvätty Douglasin lisäksi Catherine Zeta-Jones ja Dennis Quaid. Amerikkalaisen leffateollisuuden kannalta olennaisempaa on se, miten elokuvan keskeiseksi tekijäksi kohoaa latinonäyttelijä Benicio del Toro; ei itsevarma macho eikä vilkaseleinen juan, ja silti ympäristöään lujempi ja surullisempi nallemainen hahmo. Koska latinot ovat "Trafficissa" paljon keskeisemmässä osassa kuin poliisijännäreissä yleensä, jopa kyttäkaksikosta se valkoinen osapuoli on korvattu latinolla, on kiinnostavaa katsoa, miten tässä esitetään valkoisten kehot huumeketjun lopullisena kohteena. Paljonpuhuva on kohtaus, jossa meksikolainen huumekyttä vie amerikkalaiset agentit uima- altaaseen: etelän kuumankeltainen sävy yhdistyy siihen sinertävään sävyyn, jolla on kuvattu USA:n virallisia piirejä. Meksikolainen on alastomanakin tyyni, oma itsensä, kun valkoihoiset jenkit seistä törröttävät altaassa paljon olennaista menettäneenä, koko sen varustuksen, jonka he ovat keränneet itsensä ja addiktioiden väliin. Rankemman vaikutuksen kauniin maailman sairaudesta tekee iltauutisten pätkä, jossa näytetään lähikuva kohdunkaulan syövän leikkaamisesta. Ja jos ajattelee miten huimia montaaseja syntyy tarkoituksella tai tarkoituksetta uutiskuvituksesta, niin pidempiin aatoksiin saa se, että kyseistä uutispätkää edelsi juttu lääkärilakon alkamisesta. Ja tähänhän huumeaiheiset leffat parhaiten vetoavat: tuntoihimme siitä, miten terveessä tai edes palautumiskykyisessä yhteiskunnassa elämme, missä maailmamme on eniten korruptoitunut, ihmisten vai yhteisöjen moraalissa? Koska "Traffic" saa katsojan sekä vieraantumaan aiheesta että lähestymään sitä yleisinhimillisellä tasolla, se pääsee tavoitteisiinsa, vaikka lopputulos onkin vähän kuin douppauksen vastainen Hollywood-gaala. Realismi ja glamour yhdessä vetävät katsomoon keski-ikäisiä katsojia, jotka voivat uskoa että sentään Suomessa valistus voi vielä tehota potentiaalisiin kamankäyttäjiin; katsojia jotka viehättyvät elokuvasta Helena Yläsen (HS 9.3.2001) tavoin: "Etelä-Kalifornian kuvat ovat leppeämpiä kuin nämä äärialueet, niissä on subtrooppista pehmeyttä ja Zeta-Jonesin jännittävän näyttelijäntyön viitaksi sopivaa kultaa." Jeh? Ja mikä olikaan meikki ja shampoo? -- M.G. Soikkeli Helsingissä 12.3.2001 PS: spoileri buddy cop -genreen liittyen: Jopa se kaikkein tutuin maksiimi, että kyttäkaveruksista aina se lihavampi kuolee, tulee täytetyksi leffassa. Myös muutama muu käänne on ihan hyvin ennakoitavissa, mikä ei vie leffasta jännittävää tunnelmaa, mutta osoittaa kyllä sen, miten perinteinen "Traffic" pohjimmiltaan on. Soikkelin elokuva-arkisto