Tunteeton sydän Kuinka ihmeessä voidaan näinä päivinä tehdä ihmissuhde- elokuvia, joissa ei ole melodraaman makeutta - onko ainoa vaihtoehto rupinen rakkausstoori a la "Point-Neufin rakastavaiset"? Ilmeisestikään ei, koska Tampereen leffasadon ehti pelastamaan kauden kaunein elokuva, ranskalainen "Tunteeton sydän". Jos se jossain päin Suomea vielä kiertää, suosittelen enemmän kuin lämpimästi. Filkan tarina liikkuu hyvin kapealla alueella ja toimii likimai kokonaan dialogin varassa, ihmisten keskinäisen ja ihmisten ja musiikin välisen. En tykännyt kovinkaan "Kaikki elämäni aamut"-filkasta, miten siinä oli musiikki pääosassa, mutta tässä filkassa musiikin ylin ääni toimii komeasti - tässä filkassa musiikilla on konkreettinen ja abstrakti paikkansa ihmisten keskellä; kertomuksena ihmisistä, joille musiikki on elämäntapa ja unelma jonkinlaisesta kielet ylittävästä kommunikaatiosta. Kandee panna merkille miten huomaamatta leffan kertomus tökkii tyhmän praktikon roolin kirjakauppiasnaiselle, sanoihin sidotulle. Luultavasti me kaikki olemme joltain kohdalta kylmiä tai puutuneita tunneskaalassamme, mutta yhteisin lämmin kohta meissä kaikissa on herkkyys rakastua. Paitsi muutamat, ja sellaisista tää filkka kertoo, kolmesta ihmisestä, jotka eri tavoilla ovat kätkeneet sen kohdan itsestään missä ovat kyvyttömiä rakastumaan. Kolmion liikemiehelle rakastuminen on (viimeinen?) keino abstrahoida se materiaalinen intohimo mitä hän tuntee musiikin esineisiin, viuluihin; nuori jumalaisen kaunis mimmi on hänelle keino omistaa ja välittää musiikkia omien käsiensä kautta ilman että se tuntuu esineiden käsittelyltä. Kolmion naiselle rakastuminen on yritys murtaa elämästä sulkeutunut taiteilijaura, neron kohtalo. Ja kolmion päähenkilölle, kertomuksen kristalloijalle (roolissa Danielle Auteuil), rakastuminen on itseä ihmeellisemmän ihailua, mikä vaarantaa järkevän elämisen, musiikin ideaalien varassa elämisen, unelmien välikappaleena toimimisen. Filkassa on paljon kuvia ulkoa sisään ja sisältä ulos, ihmiset näytetään jatkuvasti rajatiloissa, ja niissä he menestyvät, niissä taitavat paikkansa, niissä osaavat piilosleikin säännöt. Ehkä tämän ansiosta filkassa on hyvin vähän mitään sellaista asetelmallista kuin ihmissuhdedraamoissa pakkaa olla, leffa liikkuu ihailtavan herkästi intiimin ja julkisen rajamailla. -- mg "asumiskelpoiset planeetat kiertävät yksinäisiä tähtiä" soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto