Uinu, uinu lemmikkini 2 - uinu, uinu katsoja ======================= Minkään kohtuudenkaan nimissä uudesta "Pet sematary"-leffasta ei tarvitsisi sanoa kuin "unohtakaa koko juttu". Filmi on keskinkertaistakin keskinkertaisempi, niin mitätön, että leffan voi todella saaneen jotain aikaiseksi, kun sieltä poistuu raivoissaan: miten tylsän kauhuleffasta voikaan tehdä! Jos se olisikin pelkkää B-kamaa, jossa kaikki vispaa muutaman pöpö hyppää silmille -tempun ympärillä ja muutaman tissintirkistely- kohtauksen liepeillä, mutta kun filkka on _muodollisesti_ oikein hyvin hallittu ja ohjaaja olisi tahtoessaan voinut kertoa kokonaisen tarinan. Vaan ei välittänyt. Filkka pettää ja se jättää kurjan olon. Ilmeisesti filkan motto "no brain, no pain" on tarkoitettu yritykseksi määritellä filkan katsojakunta? Minä kyllä luulen, että zombiekin vääntäisi itkua nähdessään miten Edward Furlong on ymmällään missä tyylilajissa hänen pitäisi esiintyä, muuttua lällyoidipuksesta norman bateksi ja edelleen T2-isin tyyliseksi action heroksi. Oletteko muuten huomanneet, kuinka kauhu-ja jännitysfilkkojen arvostelijat voivat haukkua liiskaksi jonkin filkan, mutta kun sille tulee kakkososa niin äkkiä ne löytävätkin ykkösosasta jotain koskettavaa, jotain "keskitason" yläpuolella; samoin Jussi Karjalainen HS:ssa "Pet sematarysta". En myöskään allekirjoittaisi Karjalaisen ajatusta, että puolet leffasta rullaisi jollain MTV-rockvideoestetiikalla. Kunpa rullaisikin! Pöpöefektit ovat ihan kohdallaan ja muutamat splattertemput oivallisen repiviä, ja asianmukaisesti esitellään taas pari uutta kikkaa jolla pöpötappaja yrittää listiä ihmisen; Mutta kaiken keskeltä puuttuu jotain erinomaisen tärkeää: juoni. FinnKino osaa houkutella katsojia tällaisen roskan pariin vain lupaamalla noita veriroiskeita: "alkuperäinen leikkaamaton versio" juliste vakuuttaa. Hohhoijaa. Musiikki on hyvää, mutta sitä voi kuunnella kotonakin. "Pet semataryn" ekasta osasta pidin kyllä hieman enemmän kuin muista tällaisista A-tason rahatpois-kauhufilkoista, luultavasti sen vakavuuden vuoksi millä leffa käsitteli elämän ja kuoleman rajan tabua. No, ykkösosan lopetushan on eräs kamalimpia floppeja mihin juonen voi latistaa, ja eritoten tältä osin kakkososa jatkaa ykkösen tyyliä (saman ohjaajan, Mary Lambertin käsittelyssä, siis!). Tai: petaa kolmososalle tuloa. -- mg "viran omainen" soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto