"Minun käsittääkseni me vain bylsimme"
				-D(iana)-

***

Nyt kun olen nähnyt tuoreeltaan kolme otosta Demi Moorea (telkassa 
"Muuten se viimeöinen" ja "Wisdom - kapinallinen", ja leffassa "Vain yksi
yö") olen yhä yhtä ymmällä siitä miksi juuri Demi Moore on niitä
harvoja Hollywood-naistähtiä, joita jaksaa tuijottaa; toinen sydämen-
pysäyttäjä on Bridget Fonda, mutta hän taitaa olla kaikkien kat-
somisanalyysien tavoittamattomissa; kolmas olisi Sharon Stone, mutta
hän taitaisi aueta analyyseille liiankin helposti :-)

Kyse ei ole pelkästään Demin mooreista, vaikka olenkin kiinnittänyt 
niihin erityisen hellää huomiota. Leffat ovat sopineet näyttelijän 
ympärille: "Vain yksi yö", joka rakentuu Demi Mooren karismalle;
"Muuten se viimeöinen", jossa Moore taiteilee sosiaalisten kamp-
pailulajien naistiedossa niin napakasti, että on kiva katsella Rob
Lowen pyristelyä; ja eilinen "Wisdom - kapinallinen", tyhjänpäiväinen
ja itsensä turhaksi tekevä "anarkistinen" elokuva, jossa Demi Moore
on ainoa side realismiin ja katsomisen siedettävyyteen.

No, olihan niitä aiemminkin, eritoten "Ghost", joka herätti huomaamaan
miten runokuola valui aivoista Demi Mooren säteillessä kankaalla.

***

"Vain yksi yö" oli tylsempi kuin arvasinkaan, itse leffa solui
silmien edestä epäjatkumina, kun sitä luki muita tekstejä
vasten. Leffateatterin aulassa on koko ison seinän peittävä
juliste, jonka täyttää Demi Mooren vartalo, perisovinistiseen
tapaan pää puuttuen. Se konteksti puhuttaa eniten, mutta sanat
eivät muotoudu. Demi Moore Hollywood-tuotteena herättää niin
monta ääntä, toiset lähellä lihaa ja toiset liki estetiikkaa
(kyllä vaan), ettei niistä muotoudu kokonaisuutta millä puhua
Demi Mooresta.

Hänestä ei voi kirjoittaa, mutta piirtää storyboard "Satayksi 
tapaa käyttää elävää Demi Moorea elokuvan generaattorina".

Voisin arvailla, että rouva Moore on ulkonäöltään ja olemuk-
seltaan, koko-naisuutena jotain mikä meditoi sujuvasti
tyttömäisyyden ja kypsän naisuuden välillä; sujuvammin kuin
sata muuta Holywood-tuotetta. Tämä valkeni vasta "Vain
yksi yö"-filkassa, kun ohjaaja taiten tieten laittoi hänet
aluksi isähahmon rinnalle tyttömäisenä ja vielä kun suhde
oli kypsynyt (murrosvaihe on yllättäen kansalaistaidon opettajana
toimiminen eikä yö isähahmon kanssa) niin Diana puettiin neitseel-
lisen valkoiseen. Kertaakaan ei näytetty, että mr. Gage, tarinan
isähahmo, olisi tuntenut seksuaalista vetoa Dianaan, vaan kyse
oli pelkästä sakraalista ihailusta, agape-rakkaudesta.

Demi Moore reppuineen, näpistämässä suklaakonvehteja ja pomppimassa
hepsankeikkaisasti pelipöydän ääressä on yksi ulottuvuus tämän
näyttelijättären seksuaalisessa karismassa; toinen se seteleissä
kehräävä nainen tai kansalaistaidon opettaja, joka pitelee maa-
palloa sylissään (portaikkokohtaus Mr. Gagen kanssa: "Sinulla on
liitua naamassasi"). Tai ajatellaan Moorea "Muuten se viimeöinen"-
filkassa kakskymmentä ja risat -mimminä, joka siirtyy isä-pomon 
sylistä nuoren yrittäjäkundin syliin; sama prosessi siis kuin
millä "Vain yksi yö" taiteilee. Juuri Mooren kaltainen saadaan
näyttämään uskomattoman eroottiselta arkisten töiden ääressä,
tiskaamassa astioita tai leikkaamassa kukkia kesähame päällä.

Ja tätä meditaatiota vasten jaksoi katsella miten kaikkien tollojen
tähtien kunkku Emilio Estevez yritti ohjata Demi Moorea
mukanaan "Wisdom"-leffassa, ja epäonnistui mukavasti niiltä osin
kuin Moore on yhtä aikaa tyttö ja nainen, enemmän Estevezin lapsenvahti
kuin naaraspalkinto pankkien ryöstämisestä.

***

Jep, näyttelijävalinnat olivat "Vain yksi yö"-filkassa niin
täydelliset, että koko filkka jähmettyi, lakkasi kulkemasta
näiden monumentaalisen allegorisuuden alla. Juoni on tylsä
ja yhden idean avulla ponnistava, eikä saa mitään oikeasti
mielenkiintoisa moraalista asetelmaa aikaiseksi. Ehkä useimmat
lukivatkin jo Suomen Kuvalehdestä (viimeisin tai sitä edellinen)
referaatin siitä ulkomaisesta paperista, joka kertoi juuria
tuolle juonelle, tehden tarinan arkkityypiksi George Bernand 
Shawn. Se meni jotenkuten näin:

	Mr. G istuu illalliskutsuilla ja kysyy viereiseltä
	ladyltä suostuisiko tämä viettämään yön hänen kans-
	saan sanotaan ny 10 000 punnasta. Nainen mietti hetken
	ja sanoo että kyllä hän sen tekisi.
	"Entä tekisittekö sen 6 pennystä?", jatkaa mr. G.
	"Mitä, millaisena naisena te minua pidätte!", huudahtaa lady.
	"Senhän me jo tiedämme", vastaa mr. G, "nyt meidän täytyy
	vain sopia hinnasta".

Tämä asetelmahan se on mikä tässä leffassa "puhuttaa", vaikka
filkan keskeisin teema on kyllä enemmän siinä vanhemmassa sielunsa
myymisessä paholaiselle -tarinassa. Nykyaikana miehen sielua edustaa
nainen, konkretisoidaan ihanteita ja abstraktioita, eipä kummempaa.

Masentavinta "Vain yhtä yötä" oli lukea Adrian Lynen leffana,
eikä niinkään "Vaarallista suhdetta" vasten, vaan suhteessa
edelliseen eli "Jaakobin painajaiseen". Lyne väläytteli vain
ohimennen niitä surrealistisa ulottuvuuksia, jotka syvensivät
"Jaakobin painajaisen" mielenkiintoiseksi elokuvaksi. En minä
sitä halua, että Lyne tekisi juuri sellaista leffaa toistuvasti
kuin olen nähnyt hänen aiemmin tekevän, jatkavan yhden hyvän
muotin mukaan, mutta tällaisenaan konventionaalisimpiin kuviin
ja käänteisiin tyytyen "Vain yksi yö" on niin __helppo__ leffa,
että filkasta voisi jättää joka toisen minuutin pois ja silti
se avautuisi kokonaisena jokaiselle leffatottuneelle katsojalle.

Filkan leikkauksissa oli jopa suoranaista velttoutta, mitä ei
uskoisi näkevänsä tällaiselta megaleffaksi tarkoitetulta melo-
draamalta. Itse asiassa arvelen, että tää "Vain yksi yö" on
miellyttävämpi kokemus telkassa videoversiona, koska kameran
etäisyys kuvattavista on useimmiten niin lähellä niin kauan
niin turhaan, että kuvat ovat valtavan raskaita; Lynehan ei
suosi sellaista sulavasti liikkuvaa kameraa kuten muut jenkki-
ohjaajat.

***

Soisin kyllä, että tällaiset abstraktioiden lihallistamiset,
tosissaan ottamiset (rakkaus versus raha) vietäisiin vielä
pidemmälle konkretisaatiossa. Sen sijaan, että nainen on miehen
sielu ja arvo ja toisen miehen vietynä hra D tuntee itsensä
munattomaksi, sen sijaan voisi teemaa kehitellä siihen miten
paljon uhrille pitäisi maksaa vapaaehtoisesta kastraatiosta.
Montako milliä per milli?

Ynnä kaikki: leffassa oli jokin symbolileikkien taso, joka vain
nippa nappa aukeni; mikäli sitten kyseessä ei ollutkin pelkkä leikki?
Esimerkiksi ne kaikki viittaukset muihin elokuviin: "Kummisetään"
hevosen pään kohdalla; "Havannaan" kansalaistaidon tunnilla, kun
Redford kävelee sisään puhuttaessa Kuubasta; ja ne onnettomat käsi-
kirjoittajat asianajajan luona? No, voihan olla että ne ovat vain
ohjaajan ja muun tekijäjengin huvinpitoa, ihan kuten sekin että
Dianan työpaikan bimbosihteeri lukee työpöydällään viime aikojen
kovinta feministikirjaa "Backlashia".

Jos "Vain yhden yön" haluaisi kytkeä moderneihimpiin teemoihin
niin kauniisti sanottuna se käsittelee vierauden kokemuksia
postmodernissa yhteiskunnassa - missä "Jaakobin painajainen"
onnistui n kertaa tehokkaammin. Heti siitä pitäen kun David
saa yöllä idean lähteä tienaamaan rahaa uhkapelillä, muuttuu
filkan tunnelma ja alkaa Davidin matka alitajunnan kuvitettuihin
syövereihin, samalla kun sielu eli Diana alkaa kohota kohti
taivasta ja isä(jumala)hahmon valtakuntaa, tulee lapsen kaltai-
seksi jne. Groteskit kasvot väkijoukossa, räjähdyksen äänet ja
valot pelipöydän ääressä Lady Luckin eli Dianan heittäessä
noppia, ja suudelmahan se siinäkin ratkaisee, mustien naisten
kuoro Davidin ympärillä; ja Dianan lähdettyä kohti taivaita
mr. G:n matkaan tihentyy vieraus: itämaisessa ravintolassa ympärillä
kiehuu surrealistinen muovimaailma, puhuvat patsaat; ja hississä
hotellissa vastaan tulvii joukko japanilaisia, huoneen on ottanut
latinosiivoaja, jne.

***

Tai sitten mr. G on vain trippi, mielikuvituksen tuotetta
Davidin mielessä; so. gage = 1) pantti; sitova lupaus
			     2) haaste
			    (3) luumupuun laji)
			     4) marijuana

Kamppailu itsensä kesken, sielu ja ruumis, eli jenkkiläisittäin
henki ja raha. David nousee kuilusta ylevöitymällä taiteen, 
arkkitehtuurin kautta (se naiivi luento miten tiili haluaa olla
enemmän kuin tiili..) ja on kirkastunut, tulee valkoisin pukeu-
tuneena eläintarhabileisiin ja antaa rahat pois, jolloin sielu
palaa ruumiiseen eli Diana Davidinsa syliin. Groteskin helppoa.

Elokuvan sanoma siis tekopyhittää kapitalismin niin siististi,
ettei silmiään vaivaudu uskomaan: lama on ihmisen sisällä, eikä
ulkoisessa sosiaalisessa eriarvoisuudessa. "Vain yksi yö" siir-
tää huomion sosiaalisesta psykologiseen, yhteiskunnallisesta
vallankäytöstä henkilökohtaiseen vallankäyttöön, rahasta seksiin.
Kertojanäänet filkan päällä ovat viimeistään se vakuutus, jotta
kukaan ei voi sanoa filkan olevan todellisuuden heijastus, vaan
kahden ihmisen tarina. Tiedä sitten minkä verran temppu on peräisin
pohjana olevasta Jack Engelhardin romaanista.

***

	"Eihän se merkitse mitään. Sehän on vain minun 
	 ruumiini. Ei sieluni. Ei sydämeni."

						-D(iana)-

Ei se merkitsekään, miten leffa meille valehtelee todellisuutta,
vaan miten me haluamme sen meille valehtelevan. Minä haluan sen
valehtelevan Demi Mooren kautta: se on vain hänen ruumiinsa,
joka leffakielen avulla meditoi miljoonien vastavoimien välillä
ja tulee siten jonkin about maailman sieluksi tai sydämeksi.

--
mg "jabbadabbaduunari" soikkeli

Soikkelin elokuva-arkisto