"Minun käsittääkseni me vain bylsimme" -D(iana)- *** Nyt kun olen nähnyt tuoreeltaan kolme otosta Demi Moorea (telkassa "Muuten se viimeöinen" ja "Wisdom - kapinallinen", ja leffassa "Vain yksi yö") olen yhä yhtä ymmällä siitä miksi juuri Demi Moore on niitä harvoja Hollywood-naistähtiä, joita jaksaa tuijottaa; toinen sydämen- pysäyttäjä on Bridget Fonda, mutta hän taitaa olla kaikkien kat- somisanalyysien tavoittamattomissa; kolmas olisi Sharon Stone, mutta hän taitaisi aueta analyyseille liiankin helposti :-) Kyse ei ole pelkästään Demin mooreista, vaikka olenkin kiinnittänyt niihin erityisen hellää huomiota. Leffat ovat sopineet näyttelijän ympärille: "Vain yksi yö", joka rakentuu Demi Mooren karismalle; "Muuten se viimeöinen", jossa Moore taiteilee sosiaalisten kamp- pailulajien naistiedossa niin napakasti, että on kiva katsella Rob Lowen pyristelyä; ja eilinen "Wisdom - kapinallinen", tyhjänpäiväinen ja itsensä turhaksi tekevä "anarkistinen" elokuva, jossa Demi Moore on ainoa side realismiin ja katsomisen siedettävyyteen. No, olihan niitä aiemminkin, eritoten "Ghost", joka herätti huomaamaan miten runokuola valui aivoista Demi Mooren säteillessä kankaalla. *** "Vain yksi yö" oli tylsempi kuin arvasinkaan, itse leffa solui silmien edestä epäjatkumina, kun sitä luki muita tekstejä vasten. Leffateatterin aulassa on koko ison seinän peittävä juliste, jonka täyttää Demi Mooren vartalo, perisovinistiseen tapaan pää puuttuen. Se konteksti puhuttaa eniten, mutta sanat eivät muotoudu. Demi Moore Hollywood-tuotteena herättää niin monta ääntä, toiset lähellä lihaa ja toiset liki estetiikkaa (kyllä vaan), ettei niistä muotoudu kokonaisuutta millä puhua Demi Mooresta. Hänestä ei voi kirjoittaa, mutta piirtää storyboard "Satayksi tapaa käyttää elävää Demi Moorea elokuvan generaattorina". Voisin arvailla, että rouva Moore on ulkonäöltään ja olemuk- seltaan, koko-naisuutena jotain mikä meditoi sujuvasti tyttömäisyyden ja kypsän naisuuden välillä; sujuvammin kuin sata muuta Holywood-tuotetta. Tämä valkeni vasta "Vain yksi yö"-filkassa, kun ohjaaja taiten tieten laittoi hänet aluksi isähahmon rinnalle tyttömäisenä ja vielä kun suhde oli kypsynyt (murrosvaihe on yllättäen kansalaistaidon opettajana toimiminen eikä yö isähahmon kanssa) niin Diana puettiin neitseel- lisen valkoiseen. Kertaakaan ei näytetty, että mr. Gage, tarinan isähahmo, olisi tuntenut seksuaalista vetoa Dianaan, vaan kyse oli pelkästä sakraalista ihailusta, agape-rakkaudesta. Demi Moore reppuineen, näpistämässä suklaakonvehteja ja pomppimassa hepsankeikkaisasti pelipöydän ääressä on yksi ulottuvuus tämän näyttelijättären seksuaalisessa karismassa; toinen se seteleissä kehräävä nainen tai kansalaistaidon opettaja, joka pitelee maa- palloa sylissään (portaikkokohtaus Mr. Gagen kanssa: "Sinulla on liitua naamassasi"). Tai ajatellaan Moorea "Muuten se viimeöinen"- filkassa kakskymmentä ja risat -mimminä, joka siirtyy isä-pomon sylistä nuoren yrittäjäkundin syliin; sama prosessi siis kuin millä "Vain yksi yö" taiteilee. Juuri Mooren kaltainen saadaan näyttämään uskomattoman eroottiselta arkisten töiden ääressä, tiskaamassa astioita tai leikkaamassa kukkia kesähame päällä. Ja tätä meditaatiota vasten jaksoi katsella miten kaikkien tollojen tähtien kunkku Emilio Estevez yritti ohjata Demi Moorea mukanaan "Wisdom"-leffassa, ja epäonnistui mukavasti niiltä osin kuin Moore on yhtä aikaa tyttö ja nainen, enemmän Estevezin lapsenvahti kuin naaraspalkinto pankkien ryöstämisestä. *** Jep, näyttelijävalinnat olivat "Vain yksi yö"-filkassa niin täydelliset, että koko filkka jähmettyi, lakkasi kulkemasta näiden monumentaalisen allegorisuuden alla. Juoni on tylsä ja yhden idean avulla ponnistava, eikä saa mitään oikeasti mielenkiintoisa moraalista asetelmaa aikaiseksi. Ehkä useimmat lukivatkin jo Suomen Kuvalehdestä (viimeisin tai sitä edellinen) referaatin siitä ulkomaisesta paperista, joka kertoi juuria tuolle juonelle, tehden tarinan arkkityypiksi George Bernand Shawn. Se meni jotenkuten näin: Mr. G istuu illalliskutsuilla ja kysyy viereiseltä ladyltä suostuisiko tämä viettämään yön hänen kans- saan sanotaan ny 10 000 punnasta. Nainen mietti hetken ja sanoo että kyllä hän sen tekisi. "Entä tekisittekö sen 6 pennystä?", jatkaa mr. G. "Mitä, millaisena naisena te minua pidätte!", huudahtaa lady. "Senhän me jo tiedämme", vastaa mr. G, "nyt meidän täytyy vain sopia hinnasta". Tämä asetelmahan se on mikä tässä leffassa "puhuttaa", vaikka filkan keskeisin teema on kyllä enemmän siinä vanhemmassa sielunsa myymisessä paholaiselle -tarinassa. Nykyaikana miehen sielua edustaa nainen, konkretisoidaan ihanteita ja abstraktioita, eipä kummempaa. Masentavinta "Vain yhtä yötä" oli lukea Adrian Lynen leffana, eikä niinkään "Vaarallista suhdetta" vasten, vaan suhteessa edelliseen eli "Jaakobin painajaiseen". Lyne väläytteli vain ohimennen niitä surrealistisa ulottuvuuksia, jotka syvensivät "Jaakobin painajaisen" mielenkiintoiseksi elokuvaksi. En minä sitä halua, että Lyne tekisi juuri sellaista leffaa toistuvasti kuin olen nähnyt hänen aiemmin tekevän, jatkavan yhden hyvän muotin mukaan, mutta tällaisenaan konventionaalisimpiin kuviin ja käänteisiin tyytyen "Vain yksi yö" on niin __helppo__ leffa, että filkasta voisi jättää joka toisen minuutin pois ja silti se avautuisi kokonaisena jokaiselle leffatottuneelle katsojalle. Filkan leikkauksissa oli jopa suoranaista velttoutta, mitä ei uskoisi näkevänsä tällaiselta megaleffaksi tarkoitetulta melo- draamalta. Itse asiassa arvelen, että tää "Vain yksi yö" on miellyttävämpi kokemus telkassa videoversiona, koska kameran etäisyys kuvattavista on useimmiten niin lähellä niin kauan niin turhaan, että kuvat ovat valtavan raskaita; Lynehan ei suosi sellaista sulavasti liikkuvaa kameraa kuten muut jenkki- ohjaajat. *** Soisin kyllä, että tällaiset abstraktioiden lihallistamiset, tosissaan ottamiset (rakkaus versus raha) vietäisiin vielä pidemmälle konkretisaatiossa. Sen sijaan, että nainen on miehen sielu ja arvo ja toisen miehen vietynä hra D tuntee itsensä munattomaksi, sen sijaan voisi teemaa kehitellä siihen miten paljon uhrille pitäisi maksaa vapaaehtoisesta kastraatiosta. Montako milliä per milli? Ynnä kaikki: leffassa oli jokin symbolileikkien taso, joka vain nippa nappa aukeni; mikäli sitten kyseessä ei ollutkin pelkkä leikki? Esimerkiksi ne kaikki viittaukset muihin elokuviin: "Kummisetään" hevosen pään kohdalla; "Havannaan" kansalaistaidon tunnilla, kun Redford kävelee sisään puhuttaessa Kuubasta; ja ne onnettomat käsi- kirjoittajat asianajajan luona? No, voihan olla että ne ovat vain ohjaajan ja muun tekijäjengin huvinpitoa, ihan kuten sekin että Dianan työpaikan bimbosihteeri lukee työpöydällään viime aikojen kovinta feministikirjaa "Backlashia". Jos "Vain yhden yön" haluaisi kytkeä moderneihimpiin teemoihin niin kauniisti sanottuna se käsittelee vierauden kokemuksia postmodernissa yhteiskunnassa - missä "Jaakobin painajainen" onnistui n kertaa tehokkaammin. Heti siitä pitäen kun David saa yöllä idean lähteä tienaamaan rahaa uhkapelillä, muuttuu filkan tunnelma ja alkaa Davidin matka alitajunnan kuvitettuihin syövereihin, samalla kun sielu eli Diana alkaa kohota kohti taivasta ja isä(jumala)hahmon valtakuntaa, tulee lapsen kaltai- seksi jne. Groteskit kasvot väkijoukossa, räjähdyksen äänet ja valot pelipöydän ääressä Lady Luckin eli Dianan heittäessä noppia, ja suudelmahan se siinäkin ratkaisee, mustien naisten kuoro Davidin ympärillä; ja Dianan lähdettyä kohti taivaita mr. G:n matkaan tihentyy vieraus: itämaisessa ravintolassa ympärillä kiehuu surrealistinen muovimaailma, puhuvat patsaat; ja hississä hotellissa vastaan tulvii joukko japanilaisia, huoneen on ottanut latinosiivoaja, jne. *** Tai sitten mr. G on vain trippi, mielikuvituksen tuotetta Davidin mielessä; so. gage = 1) pantti; sitova lupaus 2) haaste (3) luumupuun laji) 4) marijuana Kamppailu itsensä kesken, sielu ja ruumis, eli jenkkiläisittäin henki ja raha. David nousee kuilusta ylevöitymällä taiteen, arkkitehtuurin kautta (se naiivi luento miten tiili haluaa olla enemmän kuin tiili..) ja on kirkastunut, tulee valkoisin pukeu- tuneena eläintarhabileisiin ja antaa rahat pois, jolloin sielu palaa ruumiiseen eli Diana Davidinsa syliin. Groteskin helppoa. Elokuvan sanoma siis tekopyhittää kapitalismin niin siististi, ettei silmiään vaivaudu uskomaan: lama on ihmisen sisällä, eikä ulkoisessa sosiaalisessa eriarvoisuudessa. "Vain yksi yö" siir- tää huomion sosiaalisesta psykologiseen, yhteiskunnallisesta vallankäytöstä henkilökohtaiseen vallankäyttöön, rahasta seksiin. Kertojanäänet filkan päällä ovat viimeistään se vakuutus, jotta kukaan ei voi sanoa filkan olevan todellisuuden heijastus, vaan kahden ihmisen tarina. Tiedä sitten minkä verran temppu on peräisin pohjana olevasta Jack Engelhardin romaanista. *** "Eihän se merkitse mitään. Sehän on vain minun ruumiini. Ei sieluni. Ei sydämeni." -D(iana)- Ei se merkitsekään, miten leffa meille valehtelee todellisuutta, vaan miten me haluamme sen meille valehtelevan. Minä haluan sen valehtelevan Demi Mooren kautta: se on vain hänen ruumiinsa, joka leffakielen avulla meditoi miljoonien vastavoimien välillä ja tulee siten jonkin about maailman sieluksi tai sydämeksi. -- mg "jabbadabbaduunari" soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto