============================================================= Lyhyesti: "Valhe sydämessä" on ranskalaista, taiteen & rikoksen & romanssin solmivaa dekkaria tyylikkäimmillään. Hienot näyttelijätyöt; small-talk osa ilmapiiriä ja rikoksen kehystämistä. Erikoiset naishahmot, jopa komisariona. ============================================================= "Valhe sydämessä" (Au Coeur du Mensonge, 1999) on niin pitkälle tyylitelty dekkarifilmi, että rikosten raakuus jää toiseksi ihmisluonteen perusteita haastaville kysymyksille. Ilman valheita ihmiset eivät pääse eteenpäin parisuhteissaan, mutta missä kulkee toisen elämää väheksyvän valheen ja teon raja, miten syvältä mielikuvitus ravistelee ihmistä ilman että se näkyy ulospäin. Sydämen valheet ovat epätoivoista taiteilua pienen kylän julkisuudessa, mutta millainen sitten on ihminen, joka pienessä kylässä voi kätkeä pedofilian: miten monen muun ihmisen valheita tarvitaan kätkemään yhden oireet? Loppuun asti tämä Claude Chabrolin filmi asettaa enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia ja elokuvan lopetus on johdonmukainen, mutta raivostuttavan avoin. Toteutus saa kaikki pisteet jo siitä, että filmissä pystytään käsittelemään kiihkottomasti pedofiliarikosta. Videon takakansi vertaa elokuvaa Twin Peaksiin, ikään kuin ranskalaisen rikosfilmin ja film noirin perinne ei olisi kyllin pitkä ja surrealistisen vieraantunteita hahmoja tarjoava. Seitsemänkymppinen Chabrol näyttää kaupunkilaiset naurettavina nousukkaina verrattuna maaseudun asukkaisiin, sympatiat ovat yleisesti naisten ja perheettömien puolella. Sandrin Bonnaire ja Jacques Gamblin tarinan rakastavaisina ovat surumielisyydessään juuri niitä ihmisiä, joiden voi uskoa asuvan rannikon ja elämänsä laidalla. Bonnaire on niitä tutuimpia apaattisen ranskattaren esittäjiä, rikostarinan kohtalokkaana naisena hän oli myös Chabrolin "Kiveen kirjoitetussa" (1995). "Valhe sydämessä" on ehkä lempeämpi päähenkilöilleen, mutta yhtä armoton tarinaltaan. Molemmissa elokuvissa itsekieltäymystä harjoittavat, vaatimattomat ihmiset ovat valmiita uskomaan liian paljon toistensa tarjoamaa kuvaa itsestään. Itsetuntemuksen absurdeja ylilyöntejä taustoittaa leikkisän sinfoninen, pitäisi kai sanoa dysfoninen, kakova taustamusiikki. "Valhe sydämessä" -filmin taiteilija ei kuitenkaan ole sen paremmassa turvassa, vaikka luottaa sataprosenttisesti sisäiseen maailmaansa. Hänen omistautumisensa taiteelle on yhtä epätoivoista ja pinnallista kuin kirjoja tehtailevan pariisilaisen intellektuellin. Näiden kahden taiteilijan välillä vaihtaa asentoa ja paikkaansa Bonnairen esittämä fysioterapeutti, muovautuu niin helposti heidän toiveidensa mukaan, että hänen valheensa ovat lyhytikäisiä ja naurettavia - mutta sentään puhtaasti häntä itseään. Kun taiteilija tai kirjailija yrittää puhua muista ihmisistä, hän ei pystykään sanomaan mitään itsestään (taiteilija) tai tuloksena on kliseitä (kirjailija). Fakkinsa esteettisenä perikuvana Bonnairesta kertonee paljon, että hän on esittänyt Jeanne d'Arcia yhdessä lukuisista filmatisoinneista ja hän on pääosassa kolkonkomeassa Simenon-filmatisoinnissa "Monsieur Hire" (1989). Gamblinin hän näkyy kohdanneen myös Pierre Cassinin elokuvassa "Madamoiselle" (2001). -- M.G. Soikkeli Videolta 14.9.2002 Soikkelin elokuva-arkisto