================================================================== Lyhyesti: "Veljekset McMullen" on indietuotantona valmistunut etnokuvaelma perhesiteiden laatua mittaavista romansseista. Ohjauksen sujuvuudessa ei ole mitään vikaa, vaan omaperäisyyden puutteessa. Tämä ohjaaja Edward J. Burnsin kotialbumi on pelkkä alkukuva miehen myöhemmälle menestykselle. Tylsän keskinkertainen. ================================================================== Harmittomien ihmissuhdeleffojen valmiiksi pureksittuja harrastajia lukuunottamatta "Veljekset McMullen" (1995) on kiinnostava elokuva ainoastaan pahimmille leffafriikeille, joille äkkimetsästä repäisty ja pyrstötähtenä maineeseen noussut ohjaaja on tutustumisen arvoinen ensimmäistä filmiyritelmää myöten. Miekkosen nimi on Edward J. Burns. Sundance-leffafestareilla koetun menestyksen jälkeen hän on päässyt ohjaamaan nopeassa tahdissa kaksi uutta leffaa, mukaanlukien isommalla budjetilla tehty ja ilmeisesti sofistikoidumpi versio esikoisfilmistä: "She's the one" (1996). IMD:n mukaan Burnsilla on rooli myös megaluokan Spielberg- projektissa "Saving Private Ryan" (1998), mutta lehtimediassa on väitetty Burnsin olevan myös leffan ohjainsauvoissa. Tällaiset tekohalpuuden lyyrisyydessä (budjetti 25 K$) ja ihmisten "aitoudessa" kilpailevat indieleffat voivat olla tuskallisen keskinkertaisia, ja niin myös "Veljekset McMullen" tuntuu katoliseen vakuumiin siirretyltä Woody Allenilta. Lie sääli, että tällaisia ihmesuhdesotkuja runsaalla dialogilla käsitteleviä, uskontoa ja etnisiä ristiriitoja lempeän humoristisesti käsitteleviä leffoja väistämättä vertaa Allenin kuvaamiin hysteerikkoihin - toisaalta se on väistämätöntä, kun lopputulos on näinkin tylsästi tietyn, pelkillä karakteereilla kalustetun perustarinan versio. Keskiössä on kolme veljestä. Moraalia ja sukuperintöä edustaa perhekörmy, vanhin veli McMullen; radikaalia muutosvoimaa ja eettistä intoa nuorin, juutalaisen tyttökaverin rahaan sitoma palopuhuja. Keskimmäisenä on Hollywood-kelpoinen käsikirjoittaja, johon naiset väistämättä rakastuvat. Arvatkaas ketä näistä kolmesta esittää 27-vuotias ohjaaja itse? Amerikkalaiseen unelmaan ei ole koskaan kuulunut sellaisten suku- tai verisiteiden korostaminen, joka on ominaista eurooppalaisille aatelisromansseille, sukuromaaneille tai talonpoikaisidylleille. Jenkkiunelmassa perhe ja suku kiinnittävät ihmisiä yhteen pienemmässä ja maailmasta sulkeutuneemmassa piirissä, eikä reilu veljeys ole kummempaa kuin toisiaan tukevien kaverien lojaalius. Näitä veljeskumppanuuden homososiaalisia reissu- ja raivuutarinoita onkin sitten riittänyt amerikkalaisessa kirjallisuudessa ja elokuvassa. Ivan Reitmanin ohjaama "Twins" (1988) oli ehkä terävämpi parodia veljeyden voimasta kuin se aikoinaan näyttikään? Ja kun "Blues Brothers 2000" tulee ensi-iltaan keväällä -98, näemme millaista sovinnaisuutta veljeyden siteet uhmaavat tätänykyä... "Veljekset McMullen" on oireellinen elokuva sikäli, että mukahauskan replikoinnin kautta voidaan jutella miesten unelmista parisuhteen kömpelyyttä kunnioittaen. Naisen virka tällaisessa leffassa on toimia viettelijänä, kotiäitinä tai hyväjätkä-välittäjäroolin oppineena poikatyttönä, joten se ihmissuhteiden syvyydestä tässä irlantilais- katolisessa kotivideossa. "She's the one" -uudelleenlämmittelyssä ohjaaja Burns ja Mike McGlove esittävät vastaavia veljesrooleja (isoin veli on raijattu pois), mutta jakavat sillä kertaa yhteisen naisen (roolissa Cameron Diaz). Asetelma on jossain mielessä "haastavampi" tai "aikuisempi" kuin veljespiirissä pyörivä "McMullen"-pala, joten kandee säästää lippurahat ja odotella "kypsempää" Burns-leffaa. -- M G ! "Ja jälleen voidaan tuntea pelkän Logiikan voimattomuus; ymmär- Soikkeli ! tämisen lakien syvällisimmänkin tiedon riittämättömyys niiden csmaso ! ongelmien ratkaisemisessa, jotka ovat lähellä sydäntämme, kun ete- uta.fi ! nevät vuodet riisuvat elämästämme kultaisen nuoruuden illuusion." Soikkelin elokuva-arkisto