========================================================================
Lyhyesti: "Viimeinen lohikäärme" on kökköä, mutta paikoin lystikästä
taruactionia, joka tarjoaa "ota fiilis mistä saat" -katsojalle muutamia
makupaloja fantasianälkään. Suositeltavaa lähinnä lajin nyansseista ja
free willy -aiheista huvittuville, sekä efektinarkkareille. Toheloitu.
========================================================================

"Viimeisen lohikäärmeen" ongelmat elokuvana ovat alkaneet
mahdollisesti siitä, että tekijätiimi on pelästynyt dragonialumoa
satanistisena tai vähintäänkin demonisena fantasian alueena. Niinpä
käsikirjoitus ja walt disney -vetoinen tarina ovat loanneet kaiken
lohismytologian ja tehneet tuosta kaikkien pakanoiden
lemppariotuksesta kristillisten hyveiden edustajan. Välillä leffa on
kuin ekologinen apoteoosi, joka on tehty hitaan eläinkoulutuksen
takia "Free Willy 3:n" sijalle.
     Eikö tämä olisi riittävä syy boikotoida leffaa ja sen tuottajia?
No, ei ihan vielä, koska leffan tarina osoittaa myös suurta ymmärrystä
hirviön surma -myytin kierrätykselle hyvän fantasian parhaassa
kyvyssä yhdistellä koomisia, traagisia ja toiminnallisia elementtejä.
Tarina on siis ok, käsikirjoitus varmaan siedettävä, ja vain toteutus
surkea.
     Toki "Viimeinen lohikäärme" on myös pöyristyttävän
ympäripyöreä siitä kaikesta fantasiamatskusta, jolla siihen yritetään
liittää vanhojen legendojen karismaa. Kun Slovakian historiattomilta
pelloilta siirrytäään skarpisti 996 a.d. kruunusta repäistylle Avalonin
hautakummulle, niin leffaa alkaa katsomaan paremman yhtäläisen
idean puitteissa allegoriana Jugoslavian sodasta: tuolta lähestyy
amerikkalaisten kouluttama lohikäärme kuin pommikone, joka on
treenattu Vietnam-elokuvissa, tuolta hyökkäävät serbien tarkka-
ampujat, joiden puheenpartta kukaan ei ymmärrä, tuossa kristittyjen
fraaseja pilkkaava muslimirunoilija ikuistaa talonpoikien
sankaruuden, ja tuolla kansanhengen periksiantamattomuutta
edustava neito joutuu diktaattorin sänkyyn.
     "Viimeinen lohikäärme" on kiehtova tasan niin kauan kuin
Draco heiluu valkokankaalla, ja onneksi sellaista tietokoneaikaa on
käytetty ruhtinaallisesti enemmän kuin digitaalisuudessaan
ylimainostetussa "Jurassic parkissa". Aluksi Sean Conneryn äänellä
ja ilmeillä ylilyöty lohis tuntuu Muppet Showlta, mutta vähitellen
lohiksen hilpeä meno varastaa koko Balkanin sirkuksen. Jos on
tykännyt elokuvasta kuten "Princess Bride" (1987) tai Lucius
Shepardin kirjasta "Lohikäärmeen varjossa", on "Viimeinen
lohikäärme" sekin ehdottomasti kokemisen arvoinen.
     Ulkoiselta olemukseltaan lohis muistuttaa sarjakuvahirviötä:
hieman pulskanpuoleinen, hieman pelottava ja kunnioitettava, mutta
enimmäkseen veikeän kuolettava hahmo. Osana tarinaa Draco on
ristiriitainen, fantasian harrastajalle hankalasti sulatettava persoona,
koska lajille tutun arvokkuuden lisäksi lohiksesta on tehty
mitenkuten koiran kaltainen kamu sapiensille; blääh - tämä leffa ei
suonut toisessa maailmassa viivähtämisen tunnetta, vaikka juuri nyt
olisi ollut sellaiseen valmis, kevät rinnassa ja balladi kurkussa.
     Dennis Quiaidissa ritarina on yhtä vähän karismaa kuin
lateksimiekalla painoarvoa, samoin Dina Meyer (aiemmin "Johnny
Mnemonic", tulossa "Starship troopers"-filkassa) hyveellisenä
sosialistina on tumpelo niin taistelussa kuin romanssin osapuolena;
eivätkä tämän leffan tekijät halua viedä koko perheen dollareita
näyttämällä lähikuvina sen paremmin haavoja kuin helmoja. Julie
Christie kuningattarena kimaltaa kuin jalokivi tunkiolla näin 
pula-ajan hoviin ja tyylilajista toiseen hoippuroivan kerronnan keskelle
sijoitettuna. Pete Postlethwaite vaikuttaa kyllä jämäkältä
tappajapapin roolissa, mutta äkillinen luonteenmuutos on sitä
hölmömpää, kun sen tekee hyvä näyttelijä.
     David Thewlis (tuttu katufilosofina leffasta "Naked", 1993)
prinssin roolissa on sen sijaan nerokas valinta, ihanan häijy ilmestys,
joka tekisi kunniaa mille tahansa miekkoja kalistelevalle elokuvalle.
Ohjaaja Rob Cohen puolestaan lie puolestaan Hollywoodin
yleismiesjanhunen, joka ohjaa mitä tahansa minkä nimessä on
lohikäärme (esim. "Dragon: The Bruce Lee Story ", 1993); samaan
aikaan teattereissa pyörii hänen ohjaamansa uskonnollinen
alkoholismikuvaus "Kaniikki umpitunnelissa" (1996).
     Well, vaikka "Viimeinen lohikäärme" kelpaa tuskin edes
opetusvideoksi bofferiharjoituksiin, siinä on riittämiin fantsuainesta
uhanalaisen lohikäärmeen kohdalla, jotta se muodostuu
virstanpylvääksi fantasialeffojen historiassa. Pelastakaa edes lohikset,
kiitos.

--
#################  "If I could speak to dragons		###################
  M.G. Soikkeli	    in their own language,		 Olen enemmän
  csmaso@uta.fi     I wouldn't care about my accent."	 kuin määritelmäni
#################  	-Le Guin-			###################

Soikkelin elokuva-arkisto