======================================================================== Lyhyesti: "Viimeinen lohikäärme" on kökköä, mutta paikoin lystikästä taruactionia, joka tarjoaa "ota fiilis mistä saat" -katsojalle muutamia makupaloja fantasianälkään. Suositeltavaa lähinnä lajin nyansseista ja free willy -aiheista huvittuville, sekä efektinarkkareille. Toheloitu. ======================================================================== "Viimeisen lohikäärmeen" ongelmat elokuvana ovat alkaneet mahdollisesti siitä, että tekijätiimi on pelästynyt dragonialumoa satanistisena tai vähintäänkin demonisena fantasian alueena. Niinpä käsikirjoitus ja walt disney -vetoinen tarina ovat loanneet kaiken lohismytologian ja tehneet tuosta kaikkien pakanoiden lemppariotuksesta kristillisten hyveiden edustajan. Välillä leffa on kuin ekologinen apoteoosi, joka on tehty hitaan eläinkoulutuksen takia "Free Willy 3:n" sijalle. Eikö tämä olisi riittävä syy boikotoida leffaa ja sen tuottajia? No, ei ihan vielä, koska leffan tarina osoittaa myös suurta ymmärrystä hirviön surma -myytin kierrätykselle hyvän fantasian parhaassa kyvyssä yhdistellä koomisia, traagisia ja toiminnallisia elementtejä. Tarina on siis ok, käsikirjoitus varmaan siedettävä, ja vain toteutus surkea. Toki "Viimeinen lohikäärme" on myös pöyristyttävän ympäripyöreä siitä kaikesta fantasiamatskusta, jolla siihen yritetään liittää vanhojen legendojen karismaa. Kun Slovakian historiattomilta pelloilta siirrytäään skarpisti 996 a.d. kruunusta repäistylle Avalonin hautakummulle, niin leffaa alkaa katsomaan paremman yhtäläisen idean puitteissa allegoriana Jugoslavian sodasta: tuolta lähestyy amerikkalaisten kouluttama lohikäärme kuin pommikone, joka on treenattu Vietnam-elokuvissa, tuolta hyökkäävät serbien tarkka- ampujat, joiden puheenpartta kukaan ei ymmärrä, tuossa kristittyjen fraaseja pilkkaava muslimirunoilija ikuistaa talonpoikien sankaruuden, ja tuolla kansanhengen periksiantamattomuutta edustava neito joutuu diktaattorin sänkyyn. "Viimeinen lohikäärme" on kiehtova tasan niin kauan kuin Draco heiluu valkokankaalla, ja onneksi sellaista tietokoneaikaa on käytetty ruhtinaallisesti enemmän kuin digitaalisuudessaan ylimainostetussa "Jurassic parkissa". Aluksi Sean Conneryn äänellä ja ilmeillä ylilyöty lohis tuntuu Muppet Showlta, mutta vähitellen lohiksen hilpeä meno varastaa koko Balkanin sirkuksen. Jos on tykännyt elokuvasta kuten "Princess Bride" (1987) tai Lucius Shepardin kirjasta "Lohikäärmeen varjossa", on "Viimeinen lohikäärme" sekin ehdottomasti kokemisen arvoinen. Ulkoiselta olemukseltaan lohis muistuttaa sarjakuvahirviötä: hieman pulskanpuoleinen, hieman pelottava ja kunnioitettava, mutta enimmäkseen veikeän kuolettava hahmo. Osana tarinaa Draco on ristiriitainen, fantasian harrastajalle hankalasti sulatettava persoona, koska lajille tutun arvokkuuden lisäksi lohiksesta on tehty mitenkuten koiran kaltainen kamu sapiensille; blääh - tämä leffa ei suonut toisessa maailmassa viivähtämisen tunnetta, vaikka juuri nyt olisi ollut sellaiseen valmis, kevät rinnassa ja balladi kurkussa. Dennis Quiaidissa ritarina on yhtä vähän karismaa kuin lateksimiekalla painoarvoa, samoin Dina Meyer (aiemmin "Johnny Mnemonic", tulossa "Starship troopers"-filkassa) hyveellisenä sosialistina on tumpelo niin taistelussa kuin romanssin osapuolena; eivätkä tämän leffan tekijät halua viedä koko perheen dollareita näyttämällä lähikuvina sen paremmin haavoja kuin helmoja. Julie Christie kuningattarena kimaltaa kuin jalokivi tunkiolla näin pula-ajan hoviin ja tyylilajista toiseen hoippuroivan kerronnan keskelle sijoitettuna. Pete Postlethwaite vaikuttaa kyllä jämäkältä tappajapapin roolissa, mutta äkillinen luonteenmuutos on sitä hölmömpää, kun sen tekee hyvä näyttelijä. David Thewlis (tuttu katufilosofina leffasta "Naked", 1993) prinssin roolissa on sen sijaan nerokas valinta, ihanan häijy ilmestys, joka tekisi kunniaa mille tahansa miekkoja kalistelevalle elokuvalle. Ohjaaja Rob Cohen puolestaan lie puolestaan Hollywoodin yleismiesjanhunen, joka ohjaa mitä tahansa minkä nimessä on lohikäärme (esim. "Dragon: The Bruce Lee Story ", 1993); samaan aikaan teattereissa pyörii hänen ohjaamansa uskonnollinen alkoholismikuvaus "Kaniikki umpitunnelissa" (1996). Well, vaikka "Viimeinen lohikäärme" kelpaa tuskin edes opetusvideoksi bofferiharjoituksiin, siinä on riittämiin fantsuainesta uhanalaisen lohikäärmeen kohdalla, jotta se muodostuu virstanpylvääksi fantasialeffojen historiassa. Pelastakaa edes lohikset, kiitos. -- ################# "If I could speak to dragons ################### M.G. Soikkeli in their own language, Olen enemmän csmaso@uta.fi I wouldn't care about my accent." kuin määritelmäni ################# -Le Guin- ################### Soikkelin elokuva-arkisto