=========================================================== Lyhyesti: "Vuosi elämästäni" on hieman tavaton mutta hyvinkin kiltti draama mielisairaalaan hakeutuvasta runotytöstä. Winona Ryder on osatuottanut nostalgisen nyyhkyjutun ystävyydestä ja aikuistumisesta. Angelina Jolie ja Whoopy Goldberg samassa leffassa? Ei kiitos! =========================================================== Yksityinen mielisairaala ei olekaan hassumpi paikka viettää vaikea ikävaihe lukion ja yliopiston välissä. Ainakin jos paikkaa pyörittää universaali empaatti Whoopi Goldberg, viereisessä sellissä järjestää ohjelmaa niin harmiton kovis kuin Angelina Jolie ja isoäitinä teinihourulaa hallinnoi Vanessa Redgrave. Mikä miellyttävintä, suljetussakaan laitoksessa näiden tyttöjen välillä ei ole seksiä ja sähköshokista tiedetään sen verran, että sillä ei saa pysyviä kiharoita. "Vuosi elämästäni" ("Girl, interrupted", 1999) on ikään kuin "Single white female" (1992) nurinkäännettynä: mitä jos olisit sukupolvesi ainoa täysjärkinen sinkkutyttö ja joutuisit taloon, joka on täynnä eri tavoin sekopäitä kämppiksiä? Tunnelmiltaan tämä (K-14) tyttökartanojuttu liikkuu tietysti kaukana kauhufilkoista, ehkä jossain elokuvien "Ihmemaa Oz" (1939) ja "Yksi lensi yli käenpesän" välissä. Vuoden 1967 Yhdysvallat on sellainen muistolandia, että romantisoitukin mielisairaala alkaa näyttää realistiselta. Tarinalla on muutamat kirkkaat hetkensä, mutta onko sitten pakko katsoa kaksi tuntia kuullakseen, että kuolemastaan päättänyt ihminen on aivan eri lajia kuin homo sapiens tai että eräiden ihmisten hulluus ei ole sisäsyntyistä vaan elämäntilanteensa näköistä? Eipä suinkaan, ennemmin kandee etsiä käsiinsä pohjana oleva Susanna Kaysenin romaani. Esimerkillisen siististi ja värisävyiltään vivahteikkaasti kuvattu elokuva on toki helpoimpia kokoperheen kaksituntisia mitä videon vierellä voi viettää. Vielä leffan alkupuolella myös leikkaus lupaa huikeaa takaumien käyttöä keskushenkilön persoonan fokusoimiseksi. Ne nähtyään telkkarin eteen jäävät ainoastaan filmihullut masokistit ja ne onnettomat, jotka toivovat näkevänsä Winonan kylppärihoidossa. On katsojakohtaista, kuka kokee Angelina Jolien yhtä falskiksi näyttelijäksi kuin tuhat muuta hollywoodpupua, mutta se on laskettavissa minuuteissa ja metreissä, miten itseään tuottamaan päässyt Winona Ryder tunkee etualalle tämän filkan jokaisessa kohtauksessa. Ummetusta muistuttava elämänahdistus tällä "rajatilapersoonalla" on tuskaista katsottavaa. Elokuva- tai elämänkokemuksissaan edelleen kasvaville teinitytöille "Vuosi elämästäni" voi olla samanlainen elimiä suurempi juttu kuin "Titanic" tai "Kuolleiden runoilijoiden seura". Muille katsojaryhmille voi suositella paluuta vanhojen päiväkirjojensa tai vähän tuoreempien aikalaiskuvausten pariin. -- M.G. Soikkeli Videolta 29.12.2000 Soikkelin elokuva-arkisto