========================================================== Lyhyesti: "War Zone" on karu perhekuvaus brittiläisestä perheestä, joka muuttaa maaseudulle kätkeäkseen ongelmansa. Insestin, köyhyyden ja alkoholin halvaannuttama perhe kuvataan totuttua kyökkinaturalismia sävykkäämmin: rumia ilottomia nuoria joilla ei ole mitään tai miksi kasvaa. ========================================================== "Maalla ei tarvitse koskaan olla nälkäinen", kehaisee perheen isä kaverilleen. Mutta miten omavaraisuuden yksioikoisuus, köyhyyden kovettama illuusiottomuus ihmisen perustarpeista, näkyy suhtautumisessa seksiin? "War Zone - elämän reunalla" (1998) kuvaa työväenluokan brittiperhettä, jossa on yhtä paljon tervettä solidaarisuutta kuin epäinhimillistä vallankäyttöä. Lontoosta maalle - "Täällä kaikilla on valtavat otsat ja lyhyet kädet" - muuttaneen perheen arki kuvataan 15-vuotiaan Tomin kautta karmivan yksityiskohtaisesti, visuaalisuudellaan jopa julkeilevan sosiaalipornon keinoin. Juoni on kuitenkin haastava, henkilöhahmot piinaavan todentuntuisia, ja kuvien sisältö saa puhutella kohtauksissa tasan niin pitkään kuin katsojaa jäytävä tunnekin. Ei kerry yleisen myrskyn odotus kun kiinnostavampaa on se, miten monilla tavoin nämä ihmiset kieltävät tuntevansa kipeää. Leffan loppuratkaisu perhehelvetille ei nyt ole kovinkaan kiinnostava, niin todenmakuinen kuin lieneekin. Paljon jää joka tapauksessa selittämättäkin näiden ihmisten persoonasta, sellaisia detaljeja luonteesta, jotka loisivat ajatuksen näistä ihmisistä elämässä elämäänsä eikä vain leffan mittaista tarinaa. En olisi uskonut, että jokin insestitarina voisi vielä säväyttää pelkällä perhekuvauksella, onhan aihe ollut ylisuosittu viime vuosina, mutta kyllä tämä tällainen leffa menee tajuntaan niin yksittäisenä tarinana insestistä kuin yleisenä tarinana ihmisyyden pimeästä puolesta. Ei voi puhua tehokeinoista tehokeinojen takia, paitsi yhdessä sairaala- ja yhdessä bunkkerikohtauksessa mennään jo helppojen shokkitemppujen puolelle. "War Zone" on maaseudulle siirrettyä kyökkinaturalismia parhaimmillaan, jopa surullisempi, todellisuuskuviltaan rähjäisempi ja todellisuudentajultaan karumpi kuin useimmat muut vastaavat brittifilmit. Harvassa elokuvassa lause "Ehkä voin järkätä sinut panemaan" on tunnustus omasta voimattomuudesta ja anomus voimattomuuden tunnustamiselle. Perhe on sota-alue, jota yhdistää tämä luopumisen ja voimattomuuden tunne. Ja kuten sodassa aina, jos tilanne voi muuttua perkeleellisemmäksi, niin se muuttuu. Kamera tulee Tomin katseen mukana toistuvasti lähelle apaattisten ihmisten kasvoja ja kehoa: hitaasti todellisuuteen havahtuva poika, seksillään sokeasti valtaakäyttävä teinitytär, keskipisteen rooliin tyytyvä alkoholisoitunut äiti, lastensa uskollisuutta hyväksikäyttävä paksuniskaisä. Tunnelmaltaan hurjin ja draamallisesti huikein kohtaus on tilanne, jossa isä kuiskailee sylissään pitelemälle vauvalle, miten ihana hänen tyttärensä onkaan ja miten kätkettyä auvoa uhkaa "pohjoisen noita-akka". Nämä ihmiset eivät kadu ellei heitä siihen pakoteta, eivätkä he rakasta muutoin kuin samanväkisiä kohtalotovereitaan; he eivät oireile niin kauan kuin heidän sairastuneet perhesuhteensa ovat suljetut perheen sisälle. Kun maailma on rivo, näköalaton, seksin on merkittävä jotain rakkauttakin parempaa. Tässä synkän seksin sävyttämässä perhedraamassa Tom edustaa aina toivoa ihmiskasvoisemmasta elämästä. Perhekuvauksena "War Zone" on asiallisen synkkä, vähäsanainen ja karu tuulenkuluttaman ympäristönsä näköisesti. Insesti nostetaan esille välittömästi ja sitä käsitellään kaikkien perheenjäsenten valtasuhteiden avaimena. Kaikki näyttelijät ovat yhtä armottoman tylyjä ja uskottavia olemukseltaan; sitä samaa katu-uskottavuutta kuin leffan ohjanneella näyttelijällä, Tim Rothilla parhaimmillaan. Jos vastaavaa, insestiä perheen monimutkaisena sairautena pohdiskelevaa kuvausta etsii kirjallisuudesta, voisi suositella aivan äskettäin julkaistua Veera Lahtisen pienoisromaania "'Ja tästä ei sitten puhuta'" samoin kuin Maria Peuran teosta "On rakkautes ääretön". -- M.G. Soikkeli Videolta 5.5.2001 Soikkelin elokuva-arkisto