========================================================== Lyhyesti: "Wing Commander" on 3. liigan pilottiscifiä, jossa puhuvat päät lentelevät avaruudessa ja uhrautuvat ihmiskunnan edestä kökkömönkiäisiä vastaan. Sarja navigointihyppyjä ja taistelukosketuksia ei takaa juonta. Näyttelijät tuttuja teinikauhusta. Ei mitään PC-lisäarvoa. ========================================================== Tv-scifisarjoissa käytetyt erikoisefektit luovat uudenlaisia odotuksia sille, mihin efektejä käytetään eli millaiset keinot ovat minimi joilla scifistinen tunnelma luodaan. Näin AV-scifissäkin on oma realisminsa, avaruusasemien ja -alusten kuvasto, johon tietokonepelit tuovat omat kliseensä: kun näet yhden kliseen, tiedät muut kliseet joita siihen liittyy.. ja näin ohjaamon lavastamalla voidaan luoda vaikutelma kokonaisesta aluksesta tai huolitellun pelkistetty, kaksiulotteinen navigointikuva voi riittää vaikutelmaan tähtienvälisen matkailin etäisyyksistä. "Wing Commanderilla" (1998) oli siis teoriassa mahdollisuus onnistua, vaikka se oli Suomessa vuotensa omituisin sf-leffatapaus: se tuotiin teattereihin, vaikka kyseessä oli tietokonepeliin perustuva, lajityypissään pienituotantoinen teinifilkka. Vaan käytännössä kuvitus ei ole kaikki, mitä paradoksilta kuulostavaan 'pienimuotoiseen scifiin' vaaditaan. Tarvitaan myös persoonallinen tarina ja dialogi, joka kuulostaa edes likimai uskottavalta, mikäli, sanotaan, matkaajat joutuvat "aika-avaruusvääristymän lähelle". Niiden arvostelujen perusteella, joita filkka sai osakseen niin peli- kuin sanomalehdissä, leffan vaikuttavuutta mittailtiin sekä "oikeisiin" sf-leffoihin että tv-sarjojen scifiin, ja mittarina käytettiin sekä leffan näyttävyyttä että sujuvuutta tarinana; nämä ominaisuudethan harvoin kohtaavat sf-elokuvissa. No, jos leffan nimi olisi suomennettu "Eskaaderin pomoksi", olisi ollut ehkä helpompi taustoittaa miten kapean lajityypin kriteereitä leffa edes yrittääkään täyttää: jenkkien "Top Gun" -henkisen pilottiscifin, jossa ihmissuhtee rakentuvat vain ja pelkästään lojaliteetille ja jonka sinisimmät hetket koetaan toisilleen hehkuvien univormujen välissä. Kaverisosiaalisen ekstaasin hillitsemiseksi porukkaan sijoitetaan jokunen hihattomista t-paidoista tykkäävä naissoturi. Ainoa kiinnostava tekijä "Wing Commanderissa" on se, mitä uutta tai erityistä PC-tausta voisi tuoda pilottiscifiin, etenkin kun leffan ohjaajana on toiminut pelin luoja Chris Roberts. Eipä juuri mitään uutta: peleissähän on hyödynnetty kerronnallista rakennetta minimaalisen vähän, eikä pilottiscifi kestäisi mitään monimutkaisempia visuaalisia ratkaisuja, joita pc-sovellus voisi välittää vaikkapa sarjakuvan puolelta; haaveilen siis jostain Sam Raimin ohjaamasta scifistä. Kokonaan toinen juttu on se, millaisena Wing Commander -pelien harrastajat kokevat elokuvan, millaisia mielikuvia se vahvistaa. Juoni ei häiritse keskittymistä sen paremmin leffassa kuin pelissäkään ja CGI on riittoisaa ainakin videokoossa. Näyttelijät ovat teiniosaston siloisimpia, mukana teinikauhun osastolta lainatut Freddie Prince Jr. ja Matthew Lillard. Ainoan bonusarvon leffaan voisi tuoda Anorexia-planeetan kuningatar, Saffron "Deep blue sea" Burrows, mutta tällä kertaa hänen ei tarvitse leikkiä luontoiltaa kuin K-12 -kohtauksissa. Naapurihuoneessa sentään nähdään mustaa valkoisella, mutta muutenhan näiden leffojen opetus on se, että kaikki kunniantunnosta riippumattomat tunteet ovat vaarallisia. -- M.G. Soikkeli Videolta 26.9.2000 Soikkelin elokuva-arkisto