========================================================= Lyhyesti: "Winslowin kunnia" (1999) kuuluu historiallisten brittidraamojen parhaimmistoon. Se on omaperäinen yhdistelmä oikeus- ja pukudraamaa, sekä David Mamet'lle olennaista notkeaa dialogia, jossa ihmiset testaavat puhumalla toistensa luotettavuutta. Loistonäyttelijät. ========================================================= "Winslowin kunnia" ("The Winslow Boy") on oikeussalidraama ilman oikeussalia; pukudraama jossa ihmiset ymmärtävät kommentoida toistensa vaatetusta ja käytöstä. Pienimmistä yksityiskohdista rakentuu ajankuva, jossa 1910-luvun brittiläinen yhteiskunta on läpikäymässä monenmoista murrosta: luokkayhteiskunnan hajoamista, naisliikkeen nousua, ajautumista mukaan koko Euroopan kriisiin, ja oman nationalistisen perinnön kyseenalaistumista. Pienin mahdollinen rikos, viiden shillingin katoaminen, johtaa ensin kysymykseen perheen kunniasta ja sen kautta laajempaan arvioon siitä, miten kukin voi hyötyä tai tulla häpäistyksi riippumatta rikoksen laajuudesta, pelkästään sen vuoksi millaista periaatetta hän asettuu puolustamaan. On lopultakin aivan sama, kuka todella teki rikoksen, sillä tärkeämpää on se, millaista kunniaa kukin yhteiskunnan jäsen asettuu puolustamaan. Kysymys Winslowin kadettipojan syyllisyydestä siirtyy ylöspäin oikeusasteissa, kunnes Britannian kunniakasta laivastoa ei uhkaakaan vihollinen mereltä, vaan julkinen mielipide maalta käsin. Vastakkain eivät ole yksittäiset ihmiset ja heidän moraalinsa, vaan draama käsittelee perheen kykyä yhtenäisyyttä tilanteessa, jossa sen olisi helpointa taipua ulkoisille instituutioille. Terence Rattiganin näytelmä ja David Mamet'n siitä ohjaama elokuvatulkinta ovatkin erikoinen kunnianosoitus instituutioista vanhimmalle ja hitaimmin hajonneelle: valistuneen patriarkan hallitsemalle perheelle. Winslowin perheelle, tämän tarinan keskeisille toimijoille, kunnia merkitsee perheen yhteenkuuluvuutta. Yhtäältä David Mamet on käsikirjoittanut ja ohjannut tulkintansa kritiikiksi patriarkkakeskeiselle, konservatiiviselle perhemallille, mutta toisaalta osoittaa sen, millaista yhteenkuuluvuutta syntyy kulissien takana, muodollisten kohtealiaisuuksien lomassa. "Winslowin kunnia" koostuu neljästä pitkästä kohtauksesta, joita Mamet tasapainottaa mainioilla kamera- ajoilla talon seinien "lävitse": näemme ikään kuin historialliset lavasteet, joille on ripustettu taustalla olevan tositapahtuman pilakuvia, mutta jotka samalla ovat yläluokan perheen sisäistä lavastusta: mitä puhutaan missäkin huoneessa ja keiden poissaollessa. Mamet myös korostaa 1910-luvun yhteyttä omaan aikaamme poimimalla kameran silmään ne yksiyiskohdat, joissa oikeustaistelu on muuttunut mediakamppailuksi. "Winslowin kunnian" ensimmäinen pitkä kohtaus on huomattavasti tiiviimpää ja elokuvallisempaa kerrontaa kuin seuraavat kolme, ja jo pelkästään sen katsominen on parasta, mitä Mamet'n leffoissa olen nähnyt. Sen aikana syntyneet odotukset eivät toteudu, mutta täydellisten näyttelijäsuoritusten ansiosta elokuvaa katsoo edelleen herpaantumatta alusta loppuun. -- M.G. Soikkeli Videolta 26.7.2000 Soikkelin elokuva-arkisto