"Winter Passing" (2005) ======================= "Winter Passing" on hauskimpia kirjailijakuvauksia mitä olen jenkkifilmien joukossa nähnyt, eräänlainen naisnäkökulmainen "Wonder Boys"; jälkimmäinen alkaakin näyttää pelkältä sateiselta collegeromanssilta. 'Fuck off to Narnia', kuittaa tämän elokuvan ihmetyttö niille harrastajakirjoittajille, jotka kuvittelevat että neroudesta saa jotain itselleen hengaamalla tähtikirjailijoiden läheisyydessä. "Winter passing" sisältää kaikki indiefilmin hyvät puolet, mutta pysyy kurinalaisesti käsikirjoituksen puitteissa eikä näytä luottavan liiaksi hyvienkään näyttelijöiden improvisointiin. Ja hyviä he totisesti ovat, ja kärsivällisiä. Pikkuhiljaa kuvataan kahta rinnakkain tapahtuvaa prosessia. Vanha kirjailijatähti käy hidasta kamppailua täydellisten lauseiden ja alkoholismin kanssa, samalla kun hänen nuori näyttelijätyttärensä alkaa kotiin palattua toipua ihmisironiasta ja kamankäytöstä. "Wonder Boys" ja "Elämä edessä" -filmien tavoin ulkokirjallisena esikuvana on taas kerran salaperäisesti vaiennut mestari, "Sieppari ruispellossa" -kirjailija J.D. Salinger. Taiteilijaperhekuvaukset ovat indiefilmien vakiotavaraa, satiireja joissa perherooleista ollaan tuskallisen tietoisia. Taiteilijaperheessä 'koko talo oli yhtä kärsimysmuseota', sanoo tytär. Tällä kertaa ihmissuhteet tekee vinksahtaneen luovaksi se, että isällä on suojanaan kaksi ihmisorpoa, ikään kuin kodin tyhjään tilaan väistämättä ilmaantuisi väistämättä uusia ihmisiä, silloin kun tyhjyys on äkillistä ja traagista. Kirjailijatähteä fanina seurannut oppilastyttö ja vähäjärkinen homohenkivartija ovat hahmoja, jotka voisivat olla yhtä hyvin kirjailijan omia luomuksia - ja siksi niin erityisellä tavalla todellisia. Ed Harris tekee kiintiöroolin juoppona kirjailijaerakkona, mutta nuoremmat näyttelijät ovat persoonallisia ja särmikkäitä, ja ennen kaikkea riittävän tuoreita kasvoiltaan kaikki kolme. Musiikkiraidan ilmeiset valinnat ja juonen pakkolisukkeina käytetyt addiktiot ovat ainoat asiat, joissa tämä elokuva päästää itsensä ja katsojansa helpolla; kiitosta voi antaa sentään siitä, ettei erotiikkaa sen paremmin kuin korkeakirjallisia sitaatteja ole tarvinnut liimailla mihinkään. K-11 -reittinki voikin olla joskus takuutuotteen tunnusmerkki. "Winter Passing" ei ole mikään ihmeellinen filmi toteutukseltaan, kun yksikään sen kohtauksista ei nouse yli muiden, mutta sen pienen tarinan katsoo tiiviisti, alusta loppuun uteliaana: kuinka pitkälle nämä ihmiset toipuvat yksin, kuinka paljon toisiinsa nähden? Se on nykypäivän elokuvalta harvinainen suoritus. -- M.G. Soikkeli DVD:ltä 26.4.2007 Soikkelin elokuva-arkisto