"Winter Passing" (2005)
=======================

"Winter Passing" on hauskimpia kirjailijakuvauksia mitä olen 
jenkkifilmien joukossa nähnyt, eräänlainen naisnäkökulmainen 
"Wonder Boys"; jälkimmäinen alkaakin näyttää pelkältä sateiselta
collegeromanssilta. 'Fuck off to Narnia', kuittaa tämän elokuvan 
ihmetyttö niille harrastajakirjoittajille, jotka kuvittelevat että 
neroudesta saa jotain itselleen hengaamalla tähtikirjailijoiden 
läheisyydessä.

"Winter passing" sisältää kaikki indiefilmin hyvät puolet, mutta 
pysyy kurinalaisesti käsikirjoituksen puitteissa eikä näytä 
luottavan liiaksi hyvienkään näyttelijöiden improvisointiin. Ja 
hyviä he totisesti ovat, ja kärsivällisiä. Pikkuhiljaa kuvataan 
kahta rinnakkain tapahtuvaa prosessia. Vanha kirjailijatähti käy 
hidasta kamppailua täydellisten lauseiden ja alkoholismin kanssa, 
samalla kun hänen nuori näyttelijätyttärensä alkaa kotiin palattua 
toipua ihmisironiasta ja kamankäytöstä. "Wonder Boys" ja 
"Elämä edessä" -filmien tavoin ulkokirjallisena esikuvana on taas 
kerran salaperäisesti vaiennut mestari, "Sieppari ruispellossa" 
-kirjailija J.D. Salinger.

Taiteilijaperhekuvaukset ovat indiefilmien vakiotavaraa, satiireja 
joissa perherooleista ollaan tuskallisen tietoisia. 
Taiteilijaperheessä 'koko talo oli yhtä kärsimysmuseota', sanoo 
tytär. Tällä kertaa ihmissuhteet tekee vinksahtaneen luovaksi se, 
että isällä on suojanaan kaksi ihmisorpoa, ikään kuin kodin 
tyhjään tilaan väistämättä ilmaantuisi väistämättä uusia ihmisiä, 
silloin kun tyhjyys on äkillistä ja traagista. Kirjailijatähteä 
fanina seurannut oppilastyttö ja vähäjärkinen homohenkivartija 
ovat hahmoja, jotka voisivat olla yhtä hyvin kirjailijan omia 
luomuksia - ja siksi niin erityisellä tavalla todellisia. 

Ed Harris tekee kiintiöroolin juoppona kirjailijaerakkona, mutta 
nuoremmat näyttelijät ovat persoonallisia ja särmikkäitä, ja ennen 
kaikkea riittävän tuoreita kasvoiltaan kaikki kolme. 
Musiikkiraidan ilmeiset valinnat ja juonen pakkolisukkeina 
käytetyt addiktiot ovat ainoat asiat, joissa tämä elokuva päästää 
itsensä ja katsojansa helpolla; kiitosta voi antaa sentään siitä, 
ettei erotiikkaa sen paremmin kuin korkeakirjallisia sitaatteja ole 
tarvinnut liimailla mihinkään. K-11 -reittinki voikin olla joskus 
takuutuotteen tunnusmerkki.

"Winter Passing" ei ole mikään ihmeellinen filmi toteutukseltaan, 
kun yksikään sen kohtauksista ei nouse yli muiden, mutta sen 
pienen tarinan katsoo tiiviisti, alusta loppuun uteliaana: 
kuinka pitkälle nämä ihmiset toipuvat yksin, kuinka 
paljon toisiinsa nähden? Se on nykypäivän elokuvalta 
harvinainen suoritus.

--
M.G. Soikkeli
DVD:ltä 26.4.2007

Soikkelin elokuva-arkisto