============================================================ Lyhyesti: "Wonder Boys" on kuluneen vuoden helpoimmin lähestyttävä draama, jossa talvisateen kastelemat campusihmiset valehtelevat eteenpäin elämänurallaan; vinkeän humanistinen ollakseen Hollywood-tuotantoa. Hapanimelää joulukatsottavaa kaikille kirjallisuuden ystäville, opiskelijoista ja ammattilaisista puhumattakaan. ============================================================ "Wonder Boys" (2000) on kuin "Naisen tuoksu" kerrottuna ilman suurta romantiikkaa ja elämää isompia sanoja, nuoren miehen kehityskertomuksena johon ei tarvita naisia väliaskelmiksi. Akateemisella elämänuralla tärkeämpää on oppilaan ja tutorin suhde, ja sopivan tutorin löytäminen on vaikeampaa kuin itsensäkokoisen parisuhteen tavoittaminen. Elokuvan opetus ja kliimaksi ovat kyllä yhtä imelänsovittavia kuin "Naisen tuoksussa" (1992) tai "Kuolleiden runoilijoiden seurassa" (1989), mutta tässä elokuvassa menestystarinalla on rehellisen illusorinen pohja, todenmakuisesti valehdeltu yhdistelmä marilynmonroeta ja campuslegendaa rehtorin sokeasta koirasta, joka tulee ammutuksi koska... Esikoistaan takovan ihmepojan tarinan kertoo kirjallisuudenprofessori, jolla on omakin romaani ojassa, kunnes muutama syystalven päivä muuttaa elämän proosaksi. Kun riittävästi yksityiskohtia jätetään katsojan oivallettavaksi, tuntee olevansa sisällä romaanissa, tarinassa joka on ajalta ennen tekstinkäsittelylaitteita: tarinassa joka kerran liikkeelle lähdettyään jatkaa konekirjoittajansa riippuvuutta sinne jonnekin sivulle 2611. Inhosin "Kuolleiden runoilijoiden seuraa" niin vakaasti, että on vaikea selittää (edes) itselleen, miksi "Wonder Boys" on elokuva johon retkahtaa välittömästi, tai miten jopa Michael Douglas menee osana elokuvan kuvastoa niin kuin olisi ikänsä näytellyt pinkissä aamutakissa hytisevää kirjallisuudenprofessoria. Ihmepoikien ensisijainen viehätys lienee siinä, että elokuvassa hymyillään niin hirtehisesti suurille odotuksille kirjallisesta menestyksestä, nuorista lupauksista jotka suorastaan tyrkyttyvät tutoreidensa ja kustantajiensa käytettäväksi. Toisaalta pilventuoksuinen ja kyyneltensuolainen nuorisotarina saa tärkeän lisäpotkun siitä, että mukana on tarina aikuisten, toisilleen vertaisten ja menestyksen suomista luokkarajoista piittaamattomien ihmisten ystävyydestä. "Wonder Boys" on niin jouluinen tarina, että jokainen kirjallisuuden yöpöytärakastaja haluakin siitä viehättyä: pikkuboheemia taiteilijaelämää, pikkuisen friikkejä ihmisiä jotka kieltäytyvät siitä suuresta friikkiydestä ja toistensa hyödyntämisestä. "Wonder Boys" muistuttaa romantiikassaan toista mainiota 'kirjailija campuksella' -filmiä "Reuben, Reuben" (1983). Molempien elokuvien romantiikkaan kuuluu kirjailijan etuoikeuttaminen sydämellisen seksin edustajana. Moisen romantiikan mieskeskeisyys on kirjailijakuvausten rasite, mutta "Wonder Boys" ansioituu jälleen omanlaisekseen: se siirtääkin suloisen valehtelijan hahmon miesten välille, ilman, että muunnoksesta kehiteltäisiin uutta dramatiikkaa. Kaikki seksi on yhtä proosallista. Sen jälkeen kun on lukenut John Irvingin hävyttömän tylsän ja omahyväisen taiteilijamuistelman "The Imaginary Girlfriend" (1996) ei amerikkalaisen ihmepojan tarinalta osaa odottaa kriittisyyttä, mutta johnirvingit ovat kuin kallepäätalot tämän elokuvan maailmassa. Johnirvingit ja kallepäätalot (tai vesakaroset) ihailevat vain sitä kirjallisuutta jota painetaan ja luetaan laajalti; "Wonder Boys" kertoo ihmisistä jotka elävät tekstistä ja tekstille. Toisaalta ne itkuiset sylviaplath-kloonit, jollaisia Anja Snellman kuvaa kirjailijahahmoiksi, ovat nekin tälle campusmaailmalle vieraita kuin unikuvat. Siksi tällainen elokuva voi olla romantiikassaan niin todentuntuinen. Ei tätä tragikomediaksi voi kutsua, vaan ennemminkin hartaan pateettiseksi. Jep, voisin viettää ikuisuuteni talveksi hiljenevällä campuksella. Näyttelijät Tobey Maguire hyytävän narsistisena ihmepoikana ja Robert Downey Jr. rentona kustannustoimittajana ovat tämän elokuvan tärkeimmät tekijät. Douglas professorina ja Frances McDormand kirjallisuuslaitoksen rehtorina menevät paremman puutteessa. Ehkä varmin suositus elokuvalle on kuitenkin ohjaaja Curtis Hanson, joka teki klassiselta romaanisovitukselta näyttävää varmaa jälkeä "L.A. Confidental" -filmillään (1997). "Wonder Boysin" pohjana olevaan Michael Chabonin romaaniin (1995) lienee siihenkin syytä tutustua, vaikka proosallisesti omillaan tuntuu elokuvakin pärjäävän, niin vahvasti se antaa viite- eli tarttumakohtia kirjallisuuteen. -- M.G. Soikkeli Helsingissä 21.11.2000 Soikkelin elokuva-arkisto