=========================================================== Lyhyesti: "Yksityinen suhde" edustaa keski-ikäisille tehtyä lohtutarinaa kuivimmillaan, vaikka sen lähtökohtana onkin nimetön seksifantasia. Ja kaikki tässä romanssissa on niin anonyymiä, että siitä jää vähän oppikirjamainen vaikutelma. Mukavat näyttelijät, mukava asenne seksiin, mukava miljöö; oikein mukava ja mukaansa tempaamaton leffa kaikkiaan. =========================================================== "Yksityinen suhde" on ranskalainen rajatilaromanssi, jossa puhutaan paljon ja tehdään vähän. Koska suhde aloitetaan anonyyminä seksifantasiana, se tarjoaa osapuolille ainutlaatuisen kuvitelman siitä, että he paljastuvat toisilleen aidompina, taustastaan vapaampina kuin muissa sosiaalisissa tilanteissa. Rajatilaromanssissa suhteen rationaalinen hyöty ei käy ilmi niin selvästi kuin sosiaalisen elämän keskiössä perhe- elämään tähtäävässä romanssissa. Yhteisön marginaalissa rakastavaiset ovat valmiita sosiaalistumaan itselleen suotuisalla tavalla. 'Puhdas suhde' on sosiaalinen suhde, johon hakeudutaan sen itsensä vuoksi ja jota jatketaan vain niin kauan kuin jokainen osallistuva yksilö voi katsoa saavansa siitä kylliksi tyydytystä (Giddens). Ongelmana puhtaassa ihmissuhteessa ovat vakuudet, joita sen aloittamiseksi joudutaan antamaan: miten taataan toiselle, että suhde tulee kestämään jonkin määrittämättömän ajanjakson. Luottamukselle ei ole mitään ulkoisia tukirakenteita, joten se voi perustua vain intimiteetin tunteelle. "Yksityinen suhde" -filkassa suhteen puhtaus lähtee liikkeelle siitä, ettei kummallakaan, ei naisella eikä miehellä, ole tapaamiselle muita vaatimuksia kuin yksittäinen kehollinen kohtaaminen, toisen unelmien välineenä toimiminen ja samalla toisen käyttäminen oman unelman välineenä. Koska osapuolet ovat keski-ikäisiä, järkeviä ja ystävällisiä ihmisiä, on vähintäänkin johdonmukaista, että kertakeikat voivat jatkua ja muuttua syvemmäksi sympatiaksi. Tarinassa on täsmälleen kaksi käännettä, joista ensimmäinen, sattumallinen, pohjustaa sen toisen, väistämättömän. Modernia intimiteettiä teoretisoineen Anthony Giddensin mukaan "puhdas suhde" vaatii aina jonkinlaisen "sitoumuksen" ("commitment") voidakseen kestää pidempään. Sitoumus on osapuolten keino ostaa lisäaikaa tunteiden kehittymiselle. Rakkaus ei yksinään riitä luomaan sitoumusta, mutta pystyy säännönmukaistamaan sen. Tässä "Une Liaison Pornographique" -tarinassa osataan viisaasti varoa kaikkea analyyttisyyttä ja johdattaa tarinaa vain sen matkaa kuin se etenee omalla painollaan. Puhtaan suhteen laatua ei voida eikä haluta ymmärtää, koska siihen tullaan syvältä intimiteetin sisältä. Myöskään katsoja ei saa koskaan tietää, mitä kaikkea tapahtui huoneessa 115. Toisaalta haastattelujaksoilla tehdään selväksi, että hahmot ja tarina ovat varta vasten rakenneltuja; että heidän hahmonsa on itse asiassa elokuvallinen tulkinta jostain mikä on tapahtunut. Varovainen asenne aiheeseen, joka on yhtä paksu kuin pitkä, on aina yhtä kiehtovaa seurattavaa, mutta "Yksityinen suhde" on sieltä kuivimmasta päästä. Ilman erityisen sympaattisia näyttelijöitä (mies kuin runoudella pehmustettu härkätaistelija, nainen kuin viagralla pumpattu kirstisimonsuuri) se ei toimisi alkuunkaan. Elokuvan voi siis aivan hyvin odottaa saapuvan videolle ja katsoa sen sitten keskustelun pohjaksi vaikkapa iltapäiväkahvien merkeissä. Oheislukemistoksi suosittelen Annie Ernauxin romaania Puhdas intohimo (1991; 1996) Kirjan selitysosassa J. P. Roos analysoi 'puhdasta suhdetta' juuri siitä käsin, voiko intohimoinen parisuhde olla vapaa yksilöiden intresseistä: voivatko nämä erottaa intohimon muista haluista ja odotuksista. "Yksityinen suhde" -elokuvan selkeä vastaus kuuluu: eivät voi. -- M.G. Soikkeli Helsingissä 30.12.2000 Soikkelin elokuva-arkisto