================================================================ Lyhyesti: "Young love" on kuin 80-lukulaista suomielokuvaa, jota katsoessa kaina iusaantui tekijöiden puolesta. Harvinaisen epäkor- rekti tarina rohkaisee tirkistelijöitä tekemään kamerastaan ammatin ja naisesta kauppatavaraa. Teinifilmi lapsekkaille. ================================================================ "Young love" -elokuva (2001) on niin poliittisesti epäkorrekti, ettei tällaisen pitäisi mahdollistua edes käsikirjoitusvaiheessa, saati edetä rahoitukseen. "Young love"-maailmassa aikuiset ihmiset ovat tarkalleen keskiluokkaisen, ääneenlausumattoman stereotypian mukaisia hahmoja, joiden stereotyyppisyydessä ei ole edes mitään ironista. Tai voihan sitä nimittää vain harvinaisen löysäksi ajatteluksi kirjoituspöydän ääressä. Näin se menee: Millainen on Taiteilija? Taiteilija on tietysti vanha kuoleva homoseksuaali, kommunistikin kaiken lisäksi. Millainen on Äiti? Äiti on Satu Silvon näköinen nelikymppinen yksinhuoltaja. Millainen on Poika? Poika on hyvää harrastetta etsivä aseksuaalinen nuori, joka uskoo jumalaan ja tirkistelee alastonta naista vain kauneuden tähden. Millainen on Tyttö? Tyttö on kaupankassa, jonka sielu pelkistyy kysymykseen ulkonäön kelpaavuudesta. Juuri neuvokkaampi ei ole yhteiskunta heidän ympärillään, kun 13-vuotias viihtyy siinä helpommin ja pärjää paremmin kuin aikuiset. "Young Love" on vakavalla naamalla tehty "Poika ja misu", jossa epäsuhtainen pari joutuu yhteiskunnan ulkopuolelle vain tullakseen tunnustetuksi sen olennaisina edustajina, kunhan poika ensin pelastaa misun vaaralliselta isähahmolta: hyvästdämisellä pojalla yksin on usko misun harvinaisuuteen. Huh, jopa "Blue Lagoon" on realistisempi teiniromanssi kuin tämä! "Naisen elämässä sininen hetki on lyhyt", filosofoi farkkusuomi. Mitään erityistä herkkyyttä ikävaiheen vivahteille ei tämän tarinan kirjoittaja kuitenkaan osoita, sillä kasvuprosessi on kaksi nopea nytkäystä uskon, pettymyksen ja uuden uskon välillä, toivesatu siitä, että puberteetin voi kokea pelkästään esittävyyden eikä elämäntason ongelmana. Tässä superluonnollisessa lähiöhabitaatissa poika kasvaa luonnostaan samanlaiseksi mutta määrällisissä ominaisuuksissa paremmaksi kuin isänsä ja tytär luonnostaan samanlaiseksi mutta laadullisesti paremmaksi kuin äitinsä. Lyhin väline kahden takaikkunan välillä on kamera, välineellä kun on väliä performatiivisten identiteettien yhteiskunnassa: vasta kuva tekee tytöstä naisen, vasta kuvaaminen pojasta miehen. Muiden muassa Milan Kunderan esittämään kysymykseen, kuka haluaisi ennemmin viettää salaisen lemmenyön unelmanaisen kanssa kuin julkisen mutta puritaanisen päivän saman beiben seurassa, voidaan siis tällaisessa toivesadussa vasta jokotain sijaan sekäettä: kakun voi syödä ja säilyttää, tanssittaa kokoistaan koulubileissä ja odotella että kypsyy vielä viisi vuotta sitä parempaa varten. Lyhyemmin sanottuna "Young love" on typerimpiä tekeleitä mitä suomalaisessa elokuvassa on viime vuosina saatu aikaiseksi. Jopa tarkoituksellisen aivoton "Ponterosa" tuntuu mielekkäämmältä kuin tämä teknisesti huoliteltu teinifilmi, joka on tasan sitä mitä lasten- tai nuortenkulttuuri pahimmillaan on ylhäältä alas tuotuna ja tuotettuna. Epätodellisen siloiteltua vaikutelmaa vain edistää se, että pääosan 13-vuotiasta Jukkaa esittävä kundi on yhtä itsevarma näyttelijä kuin kuka tahansa aikuinen, löytämäisillään heikkikinnukkaisuutensa vakaakasvoisena humoristina. Tyttönäyttelijä hoitaa hänkin osansa kunniakkaasti, vaikka vähän eri rekisterissä kuin poika. Eipä alastonkohtauksissakaan muuta imelää ole kuin käsikirjoittajan, ohjaajan, tuottajan ja koko tuotannon asenne. Niin, tai katsojan joka tällaisen filmin valitsee -- M.G. Soikkeli Videolta 7.12.2002 Soikkelin elokuva-arkisto