VASTAUKSIA KRITIIKIN KRITIIKILLE
Nämä omat katsomiskokemuksen ylöskirjauksethan ovat aina ja ainoastaan omaan fiilikseeni liittyviä; tunnen itseni huijatuksi jos näen elokuvan, jota ei ole tehty kokemukseni mukaan tehty tosissaan vaan vasemmalla kädellä: kun leffan tekijätiimi ei käytä hyväkseen kunnolla niitä tiedollisia, taidollisia ja materiaalisia resursseja jotka ovat käsillä. esimerkiksi jotkut scifi-leffat ärsyttävät minua suunnattomasti juuri siksi että ne merkkaavat minulle niin isoa mahdollisuutta nähdä väläys muusta mahdolisesta maailmasta - ja sitten jos leffa onkin toteutettu vain vanhoja ideoita kierrättäen, tuntuu se tylyltä leffantekijöiden taholta. MIHIN IRONIA KELPAA Ironia on tyyli jolle suurin osa scifistä perustuu, ja se vaatii elokuvissa vielä suurempaa tyylitajua kuin kirjallisuudessa; Bessonin "5. elementissä" tämä tyylitaju oli kautta linjan hyvin toteutettu, hyviä valintoja siinä *mitkä asiat* sopivat yhteen: tietyt näyttelijät, tietynnäköiset lavasteet ja vaatteet, ja mitä kandee kuvata sellasen hellureilujaa-tieteisfantasian puitteissa. olen huomannut että sellanenkin leffa kuin "12 apinaa", joka ei katsoessa ollut mikään iso juttu, kummittelee kuvina ja ideoina mielessäni vielä pitkään verrattuna niin helppoihin ja niin tuhannesti samalla tavoin kuvattuihin ideoihin kuin vaikkapa uusimmassa st-leffassa. Suurin osa Hwoodin tuotannosta on sitä miltä se on tarkoitettukin näyttämään, nopeaa kertakäyttöviihdettä, joka kolahtaa eri ihmisissä eri tavoin. sellasten yksittäisten leffojen ympärillä ei kande käydä hirveen pitkään miettimään mikä juuri tässä meni pieleen, ja siksikin tulee tallanneeksi ja mollanneeksi tasan sen mukaan mikä on fiilis. ONGELMA NIMELTÄ "DISNEY" Disney on samalla tavoin tai vieläkin ongelmallisempi kuin yrittää arvostella MockDonaldsin ruokia: tuotteen ostaminen tai edes siitä kirjoittaminen tai edes sen mainitseminen on jo puoltolause sen olemassaolon puolesta. jos menen katsomaan Disneyleffaa, lähden silloin jo siitä että okei, yritän sanoa tästä fantasiakuvaelmasta jotain sen omilla ehdoilla, verrattuna siihen mihin D-tuotanto pystyi omilla resursseillaan. Olen kirjoittanut Ankkalinnan ja sarjakuvan epäpoliittisuudesta toisessa yhteydessä, artikkelissa joka löytyy netistäkin www.uta.fi/~csmaso/karika.html Leffajuttujen kirjoittaminen on itselle mielekäs tapa purkaa iloa ja potutusta juuri sillai että kirjoittaa miltä tuntuu; se minkä vuoksi jotkut netin lukijoista suhtautuvat niihin juttuihin (tai ainakin sellasta palautetta toisinaan tulee) että ne on rehellisiä mielipiteitä verrattuna joihinkin päivälehtien kritiikkeihin, johtuu juuri siitä että en ryhdy juuri lainkaan pohtimaan mikä tässä leffassa olisi hyvää ja hauskaa juuri sen omimmalle yleisölle, esim. lajityyppien mukaan (mutta silloin kun kirjoitin niitä sanomalehteen, Hämeen Yhteistyöhön, oli pakko ajatella miten suurin mahdollinen yleisö mahtaisi niistä tykätä, onko leffa lipun hinnan väärti). No niin, taidan seivata tämän selityksen itsellenikin, sillä moni muukin on tuolloin tällöin arvellut, että olen "tahallani" ilkeä joillekin leffoille, esim. scifin alueella. Ja niin, onhan tässä varmaan hienoinen ikäpolvijakaumakin, miksi jotkut leffat kolahtavat niin eri tavoin kuin verkon enemmistöllä... Soikkelin elokuva-arkisto