ROMANCE-elokuvasta (keskusteluryhmään kirj. kommentti) Yritin kommentoida naisnäkökulman falskiutta pääasiassa sen pohjalta, että leffa on perinteisen miesnäkökulmainen (IMHO). Nämä eivät tietenkään ole välttämättä toisiaan poissulkevia sikäli kuin miesnäkökulmaa käytetään ironisesti eli katsojalla on jokin särmä, johon nähden hän näkee miten banaaleja kohtauksia ohjaaja on tarkoituksella valinnut - ja melko helposti tällaista ironiaa leffassa todentotta näkeekin, se vaan epäonnistuu pyrkimyksessään, koska leffan esitystapa ei kuitenkaan pysty ns. kasvamaan sen yläpuolelle mitä se ironisoi. Ironiaan riittäisi jo sekin, että tihennetään ironisoitavan lajityypin vakioideoita, joko hahmoissa tai kuvaustavassa tai kohtausten sisällössä; tätä en kuitenkaan "Romancessa" nähnyt. >täällä puolustamassa näkemyksiään. Itse olen kuitenkin >sitä mieltä, että kaikki naisten itsensä lausumat >näkökulmat ovat lähempänä naisen näkemyksiä kuin miesten >niistä tekemät tulkinnat. Mutta keiden naisten? Eikö ole mahdollista, että esittäessään joidenkin naisten lausumia tulee puhuneeksi samalla tavalla kuin enemmistö miehistä? Juuri pornon/erotiikan kaltaisen tyylin kohdalla sietää olla tarkkana, kenen näkökulmasta oikein katsellaan ja mitä. Miten esimerkiksi tulisi ymmärtää "Olemisen sietämätön keveys" -filkan kauniit eroottiset kohtaukset? Onko olemassa "ihmisnäkökulmaa" erotiikkaan, vaikkapa Pasolinin elokuvissa? Entä onko erotiikkaa jossa olisi miesnäkökulma ilman vastakkaisen sukupuolen esineellistämistä; no ainakin "Vapautunut mies"... Toisaalta on elokuvia kuten "Exotica", joka on antieroottinen ja miesten luonnetta analysoiva pyrkiymyksiltään mutta silti ihan lolita-kamaa. Myös "American Beautyn" kohdalla sai huomata, miten eri tavoin leffan ironiaa tai analyyttisyyttä on tulkittu; harvemmin kannanotoissa kuitenkaan todettiin että ironia _ei_ olisi edellyttänyt punaisia asetelmakuvia leffan teinityöstä. Mutta kun ne olivat miespäähenkilön fantasiaa, ne mukamas olivat vahvemmin koomisia? Lisäksi oletan, että kun puhutaan "naisnäkökulmasta" joko elokuvassa tai kirjassa, minulla on oikeus ja mahdollisuus verrata niiden tyyliä aiempiin sellaisiin leffoihin tai kirjoihin, joita ainakin jotkut naiset ovat pitäneet naisnäkökulman edustajina ilman että on noussut suurta keskustelua onko todella näin. Mitään suurta konsensusta tuskin löytyy edes pro-nais-leffoista, koska sellaiset filkat kuten "Thelma ja Louise" ovat kuitenkin monille naiskatsojille miehen roolileffoja jossa naiset saavat vähän aikaa leikkiä vapaita miehiä (kunnes valitsevat itsarin...). No, minulla on kyllä käytönnöntodistekin, tosin vaatimaton, "Romancen" naisnäkökulman epäonnistumisesta: taloyhteisömme kahdesta naisesta (jotka juuri nyt katselevat olohuoneessa AbFabia ja nauravat niin että talo tärisee) toinen kieltäytyi katsomasta koko "Romancea" (= oli perillä sen tyylistä) ja toinen nukahti vartin kohdalla. No, jonkun T. Poussun tulkinnassa moinen johtuisi varmaan siitä, että leffan naisnäkökulma oli heille _niin_ tuttu, että se oli siksi banaali ja tylsä. Soikkelin elokuva-arkisto