M.G. Soikkeli raportoi
FINNCON 2010
Jyväskylässä 15.-18.7.2010
Soikkelin viidakkokirja Soikkelin tekstien valikkoOn Finnconeja ja on Jyväskylän Finnconeja.
Jyväskylästä on tullut eräänlainen Finncon-tapahtuman normi, sf-fandomin kokoontuminen jonne on aina helppo tulla ja jossa on helppo viihtyä, vaikkei mitään isoja elämyksiä jäisikään mieleen.Tänä vuonna Jyväskylän "Vanha Kunnon Con" -fiilis korostui monilla osallistujilla senkin vuoksi, että tapahtuman kylkeen kasvaneesta hirviöstä, Animeconista, oli toistaiseksi päästy eroon ja paikalla hengaili vain sitä Aitoa Oikeaa Fandomia.
Nämä ovat siis erityisesti minun poliittisesti epäkorrekteja fiiliksiäni conista ja Jyväskylästä. Itselleni tärkeintä on jo vuosia ollut tutkijatapaaminen, etenkin sen järjestelyt FINFAR-verkoston puolesta, mitä taisin tehdä nyt jo seitsemännen kerran - kokoontuminenkin oli jo yhdestoista.
Jumalaton helle pakotti meidät lopulta ulos yliopiston kirjastosta, mutta muuten jutustelut papereiden ympärillä olivat hyvin tutun oloisia, joskin paperit sinänsä ovat laadultaan yhä timantimpaa vuosi vuodelta, siis genretietoisuudessaan ja akateemisuudessaan suomalaisen spefitutkimusperinteen kivijalkaa rakentavia. Jossain vaiheessa se alkaa näkyä conien ulkopuolellakin, ja ehkä yhä enemmän conien ohjelmassa.
"Varsinaisen" Finnconin kunniavieraina oli tänä vuonna neljä naista, joista oheisessa kuvassa Pat Cadigan ja Ellen Kushner, sekä jälkimmäisen kumppani Delia Sherman. Tänä vuonna nämä ulkomaiset kunniavieraat olivat itselleni pettymys. Cadigan ja Kushner olivat tavattoman nokkelia, mutta ainakaan perjantain paneeleissa en kuullut heiltä yhtään mitään sisällökästä sanottavaa. Sherman kuulosti oikeastaan fiksuimmalta näistä kolmesta, ja hän onkin, sattumoisin, se joka tekee taustatutkimuksen ja materiaalin keräämisen Kushner&Shermanin yhteisiin projekteihin.
Suomalaista naiskärkeä edustivat kunniavieraina Liisa Rantalaiho ja Sari Peltoniemi, joiden kaikki esiintymiset missasin täysin muiden menojen alle; Liisa tosin oli mukana 11. kertaa tutkijatapaamisen ohjaajana.
Finnconien kunniakkaana tavoitteena on tietysti saada tapahtumiin myös sellaista harrastajakuntaa, joka on vasta löytämässä spefin tai muuten vain utelias jostain spefiin liittyvästä. Perjantaiden kirjoittajatapaamiset, joissa STk:n kautta olen itsekin ollut epäsuorasti osallisena, ovat kuitenkin jääneet vapaamuotoisimmaksi viralliseksi foorumiksi, mitä Finnconeilla on ollut tarjottavanaan.
Oheisessa kuvassa kohtaavat Nova-kirjoituskilpailun palkitut ja palkitsijat. Dialogi värjyy jossain tuloillaan?Lauantaina ehdin puheenjohtaa paneelin Aikuisfantasiasta, yleisöä oli kiitettävän runsaasti ja paneelissa aihe tuli avattua ihan oikasti useammalta kantilta, kiitos Kivelän Markon ja Nupposen Annin.
Muiden paneeleista halusin nähdä Reaalifantasiaa käsittelevän istunnon, koska jotain aiheesta pitäisi saada sanotuksi artikkeliin spefin kotimaisesta historiasta (SKS:n projekti). Paneelin ainoa anti oli kuitenkin se, että koko käsitteellä "reaalifantasia" ei ole oikeasti mitään käyttöä eikä kukaan sen edustajista oikein tiennyt mikä heidän omissa teksteissään edustaa tätä... asennetta.
Joku yleisöstä totesikin suoraan, että kirjailijat Jääskeläinen, Mäkelä, Koskinen ja Raevaara ovat oikeastaan "GENREPETTUREITA" (vrt. luokkapetturit), koska eivät kehitä rakastamiaan kirjallisuuden lajeja niiden sisältä käsin (scifinä ja fantasiana), vaan haluavat 'ihan oman juttunsa'.
Niin, Finnconeihin osallistuminen ei ole pelkästään kaljanhapanta sisäpiiriläisyyttä vaan myös verenmakeaa selkäänpuukottamista, mutta JOPA SEKIN tapahtuu kaikessa toverillisessa & kehittävässä hengessä. Tämä on mahdollista siksi, että rakastamme spefi-kirjoja spefi-kirjoina, riippumatta niiden kirjoittajien yrityksistä suojata teoksensa jollain rock-mediasta opitulla tekijä-tietää-parhaiten -idiomilla.
Disclaimerina tähän täytyy tietysti lisätä, että oma missioni "aikuisfantasian" nostamiseksi osoittaa sekin epäfanittavaa epäuskoa genrekirjallisuuden esteettiseen kypsyyteen.
Sunnuntaina jouduin siirtymään Jyväskylästä Orivedelle ihan toisenlaiseen kirjalliseen tapahtumaan, Uuden Kirjan päiville. Mutta siellä kuulin oikeastaan scifikkäimmät esitelmät, Pasi Toiviaisen apokalyptisen pp-shown "Ilmastonmuutos.Nyt" sekä Johanna Sinisalon taustoituksen kirjojensa ekologisista aiheista.
Jep, keskisessä Suomessa spefi-aiheet avautuvat kuin saarnastuolista kuultuina, kun eteläisissä cityissä ne uhkaavat hukkua osaksi yleistä digihypeä.
Siksi tämänvuotisessa kilpaäänestyksessä, saako vuoden 2012 Finnconin järjestettäväkseen Tampere vai Helsinki, äänestin ennemmin Kuun pimeää puolta.
