Soikkelin kirjallisuuskritiikit | Soikkelin tekstien arkistoSOIKKELIN KIRJALLISUUSKRITIIKKEJÄ
VIRTUAALISESTI TATUOIDUT MIELET Mary Rosenblum: Harhainvalta Jalava 1995. Suom. Jari Niittylä. 494 s. Fantasian kiehtovuuden ehtona on useimmiten ollut, että tarinan sisällä tehdään ero loogisen epäjärjestyksen ja maagisen järjestyksen välillä. Erottavana tekijänä on useimmiten jonkinlainen portti tutun ja tuntemattoman rajalla. Cyberpunkissa ihmisen keho on portti, jonka kautta kuljetaan maailmojen välillä. Virtuaalitodellisuuden laitteet ja tietoverkon päätteet ovat hi-tec-kohtuja, joissa keho viritetään uudelle metafyysiselle aaltopituudelle. Erityisen selvästi riippuvuus kehosta näkyy cyberpunk-teoksissa, jotka pohtivat ihmisen kykyä löytää autenttisia eroja kulttuuriselta taustaltaan samanarvoisten tekstuurien peittämässä ympäristössä. Kun mikä tahansa on simuloitavissa ja korvattavissa synteettisellä versiolla, ihmiselle jää viime kädessä vain oman kehon kokema totuus siitä mikä on merkitsevää. Mary Rosenblumin romaanissa "Harhainvalta" kehon ääriviiva on raja, ihmiskunnan viimeinen ranta, josta käsin avautuu virtuaalisten kokemusten rannaton meri. Romaanin rakastavaiset lähestyvät rajaa eri puolilta, eri näkökulmista. Jewel on mediteknikko, joka ponnistelee ylös slummitaustasta ja kohti illuusioiden taivasta. David on taiteilija, joka on luopunut taivasosuudestaan softafirmaan. Hän yrittää luoda virtuaalitaidetta yhdistämään ihmisiä uudella tavalla. Mitä enemmän ihmisellä on valtaa, sitä enemmän hän voi manipuloida virtuaalitodellisuutta ja muiden illuusioita. Kirja tekee ylilystikästä nimeään myöten selväksi, että lopultakin valta piilee illuusion muodoissa ja kaikki ovat vallankäytön uhreja. Virtuaalielämän mahdollisuudet eristävät elävät ihmiset toisistaan. Jokainen yritys luoda uutta kollektiivista tunnetta virtuaalisessa todellisuudessa - puhelimessa, tietoverkossa, tai aidossa VT-skenaariossa - on tuomittu luomaan lisää ihmisiä erottavia merkityksiä. Romaanin ansiona on pehmeän ja kovan scifin tasapainoinen yhteensovittaminen. Kun yleensä cyberpunk toimii lähinnä ihmisen ja koneen välisellä kontaktikanavalla, "Harhainvalta" on romanssi koneiden eristämistä ihmisistä. Paranoidiset visiot tuntemattomien tahojen informaatiovallasta ovat eri tasolla kuin romanssin ja ystävyyden arki. Rosenblum kansoittaa tietoverkon perinteiseen tapaan varjoilla ja aaveilla, mutta hän on enemmänkin mystikko kuin neuromantikko. Utopistiset keksinnöt ovat nekin sopivan uskottavia omassa mediteknisessä ympäristössään. Eräs huimimmista Rosenblumin ideoista on virtuaaliyhteyteen kuuluva fotostimulaatiopulssi. "Potku"- nimisen huumeen avulla saadaan ihmisen silmään eräänlainen "direct interface" hermoston ja tietoverkon välille. Toisaalta Rosenblum selittelee liikaa henkilöiden mielen vapaita liikkeitä. Cyberpunkiin tuntuu tyylilajina sopivan paremmin ulkoinen, toteava kerronta, jossa ihmisen ja ympäristön reaktiot ovat samanveroisia. Olen joskus ajatellut tilanteeseen pohjautuvan motiivin käyttöä eräänlaisena henkilön uskollisuutena pesälle; sen sijaan että henkilö olisi sosiaalistunut pelkästään muihin ihmisiin. Cyberpunkin kiehtovimmat visiot lähtevät juuri siitä, miten ihminen toimii lojaalina (virtuaaliselle) ympäristölle, jota muut eivät täysin edes havaitse. Heikointa "Harhainvallassa" on se miten kapea kuva uudesta globaalisesta kulttuurista annetaan. "Harhainvaltaa" lukiessa tajuaa miten paljon lukijalle tuttua kuvauksen ainesta William Gibson käyttää romaaneissaan. Sähköisesti ohjattu delirium pysyy hyvin konkreettisissa rajoissa. Rosenblumin ratkaisu on ollut rajata romaanin keskeiset tapahtumat antarktiselle. Erebus-tulivuoren alle sijoitettu globaalisen tietoverkon hermokeskus on kiehtova ympäristö, joskin koko lailla amerikkalaisen lattea ilmapiiriltään. Varsinkin romanssin kuvaus on raskas kliseistä. Tässä mielessä elokuva voisi olla yllättävän kiitollinen ympäristö virtuaalielämän kuvaukselle. Katsoja pystyy nopeasti näkemään missä kulkee tutun ja vieraan raja, eikä tarinan tarvitse rykiä huonoja selityksiä ja hankalia sivistyssanoja uuden teknologian periaatteista. Elokuvissa kaikki toimii niin kuin näyttää toimivan. "Harhainvalta"-pokkarin järjettömästä kansikuvasta huolimatta kirjaan kannattaa tutustua. Rosenblumin tarinassa on laveutta, vaikkei syvyyttä, ja käännöskin on vähintään välttävä. M.G. SoikkeliM.G. Soikkeli
Soikkelin virtuaalinen koti | Soikkelin Bittein Saaristo