Markku Soikkeli

Uusi Tolkien-suomennos aloittaa korkealaatuisen fantasiakesän

KOKO PERHEEN SYNKKÄ PAKANASANKARI

J.R.R. Tolkien: Húrinin lasten tarina
Suom. Kersti Juva
WSOY 2007


Onnellinen se perhe, joka aloittaa kesänsä lukemalla uusinta 
Tolkien-suomennosta, kertomusta Hurinin lasten kohtaloista.

Perheen yhteinen lukuhetki ei ole lainkaan mahdoton. J.R.R. 
Tolkienilla (1892-1973) on suomalaistakin ihailijakuntaa jo 
toisessa polvessa.

Lisäksi Tolkienin eeppiset teokset ovat tunnettuja taitavista 
suomennoksistaan. Kersti Juva on säilyttänyt kielen vanhahtavan 
rytmiikan ja löytänyt arkaaiset vastineet ylätyylisille ilmaisuille.

Toisaalta kieli muodostaa isoimman kynnyksen Hurinin lapset -
kirjan lukemiseksi. Esipuhe on syytä jättää kokonaan väliin, 
koska tiivistelmä Keski-Maan mytologiasta edellyttää jo 
melkoisia taustatietoja nimien ja keksittyjen kielten 
sulattamiseksi.

Tolkienhan tiesi sen itsekin, että kronikoiva, omaan 
myyttimaailmaansa sulkeutunut kuvaus ei miellyttäisi suurta 
yleisöä.

Taru sormusten herrasta -eeposta valmistellessa hän sijoitti 
myyttiseen maailmaan modernin, brittiluonteisen päähenkilön. 
Pienen hobitin näkökulma ironisoi mahtihenkilöiden hallitsemaa 
sotanäyttämöä ja toimi ikään kuin oppaana tolkienilaiseen 
maailmaan.

Hurinin lasten tarinassa ei ole sen paremmin hobitteja kuin muitakaan 
moderneja aineksia. Tolkienin mytologiassa se sijoittuu 6000 
vuotta aiempaan aikaan ennen hobitteja ja sormuksen sotaa.

Hurinin lasten tarina muistuttaa romaania yhtä vähän kuin islantilaiset 
saagat. Molemmista voi kuitenkin nauttia ihan vain kuulostellen 
kieltä, joka syntyy muinaisia sukuja ja kotiseutuja luetellessa.


Kullervon tragiikkaa

Hurinin lasten tarinassa on kyllä verisiä taistelukuvauksia sekä 
tolkienilainen mytologia jumalia ja haltioita. Mutta jos Kalevala 
kelpaa koko perheen lukemiseksi, niin miksei sitten moderni 
versio vastaavasta satumaailmasta?

Suomalaisten lukijoiden pitäisi innostua ainakin siitä, että 
Tolkien toi Hurinin lapsiin aineksia kalevalaisesta 
kansanperinteestä. Kullervosta tutut ideat tekevät tarinasta 
erityisen traagisen: miekkasankareiden uroteot aiheuttavat tuhoa 
heidän läheisilleen. Kullervon tavoin Turin, Hurinin poika, 
lopulta häpäisee sisarensa. 

Turin kuvataan karismaattiseksi nuorukaiseksi, jonka luonne 
turmeltuu vanhempien menetyksestä. Taistelu paholaismaista 
valloittajaa vastaan on hänelle pakkomielle,  yltiöpäinen 
kostoretki orjan asemaan joutumisesta - aivan kuten Kullervolle.

Löytyy sankareista erojakin. Kullervon tarinassa on sentään 
synkkää huumoria. Turin on ilottomampi, pakanallisempi ja 
ennen kaikkea yksinäisempi hahmo kuin kalevalaiset 
kansansankarit.

Tolkienin käsitys yhteisön ja yksilön suhteesta oli pessimistinen. 
Vuosituhansien kuluessa yhteisöt taantuvat, ja vain yksittäiset 
sankarit nousevat muistuttamaan menneiden aikojen urheudesta.

Se, että Hurinin lasten tarina jäi isä-Tolkienilta viimeistelemättä, 
antaa sille entistäkin enemmän suullisen perinteen 
ominaisuuksia: juonen katkelmallisuus, sotaisan historian 
keskeyttävät henkilösuhteet, ristiriidat yksilöiden toiminnassa.


Pokkari toiveissa

Kustantajan kannalta Hurinin lapset on iso tapaus. Onhan 
kyseessä tosiaankin uusi julkaisu kirjailijan valtavasta 
tekstijäämistöstä. 

Toisaalta saman tarinan ainekset löytää poika-Tolkienin, 
Christopherin, edellisistä toimituksista, jotka nekin on 
suomennettu.

Toivoa sopii, että kustantaja ottaa Hurinin lapsista vielä 
pokkaripainoksen. Muuten 35 euron hintainen julkaisu jää 
nuoremmilta Tolkien-faneilta hankkimatta. Alan Leen apaattinen 
värikuvitus ei anna pienoiseepokselle sellaista lisäarvoa, joka 
edellyttäisi arvopaperille painettua juhlajulkaisua.

Luvassa on joka tapauksessa kuuma fantasiakesä. 

Heti Tolkienin jälkeen ilmestyi Ursula Le Guinin 
korkealaatuinen nuorisofantasia Sanan mahti. Ja nämä molemmat 
ovat vasta esimakua odotellessa heinäkuuta ja Harry Potter
-sarjan huipennusta.

Markku Soikkeli

--