Arizona dream ============= Hassua, että mielenkiintoisimmat elokuvat tuntuvat olevan elokuvia elokuvista, tai itsensä Kuvan pohdintaa. Sitten "Maailman ääriin"- filmin ei monikaan leffa ole järjestänyt omia mielikuvia näin kau- niisti kuin "Arizona dream". Uskomatonta siihenkin nähden, että pääosassa on kamala Johnny Depp, joka on kerrankin vaivauduttu pakottamaan näyttelemään, no, ainakin aika usein leffan aikana. "Arizona dream" on hilpein leffa mitä tänä vuonna nähnyt. On vaikeaa kuvitella ihminen joka ei tulisi hyvälle tuulelle sen katsottuaan, vaikka alkupuolella leffa junnaakin huolestuttavan amerikkalaisissa kuvioissa: nuori mies opetetaan yhteiskuntaan Cadillaceja myymällä... "Arizona dream" kertoo monesta asiasta pintajuoniensa alla, mutta eniten varmaan siitä minkä se itse julistaa tärkeimmäksi henkilöidensä suulla: millainen painajainen on elettävä kasvaessaan lapsesta aikui- seksi. Leffa kertoilee niin sujuvasti kaikenlaista muuta ihmissuhteista, että vasta leffan loppua kohden alkaa tajuta miten kaikki punoutuu hyvin taitavasti yhteen: unet, perhe, rakkauden siirtyminen äidistä tyttäreen tai isästä poikaan, lapsuuden itsevarmuudesta luopuminen ja tietämättömyytensä hyväksyminen. Samalla tavoin kuin "Maailman ääriin" -leffa onnistuu "Arizona dream" hahmottamaan sellaisia kuvan muotoisia ajatuksia, jotka ovat hätkähdyttävän tuttuja omista mielikuvituksen leikeistä; jee, leffa joka puhuu niin universaaleilla symboleilla, että edes amerikkalainen unelma, muovisilaus kaiken päällä ei onnistu kätkemään niitä; ja viime aikoina elokuvataiteessa muodissa olleet helpot viittaukset aiempiin klassikkoihin toimivat kerrankin kohdallaan eli antavat syvyyttä ihmissuhteille joita muuten pitäisi selittää kertojan äänellä tai dialogilla. "Arizona dreamissa" selitellään äärimmäisen vähän ja uneksitaan paljon. Ei mikään elämää suurempi elokuva, siis, mutta liki täydellinen. Jo pelkästään se, että näkee elokuvan jota on vaikea suhteuttaa muihin elokuviin vie miellyttävästi (teoria)jalat alta. Mitä mitä minä näinkään? Voisi tietysti uumoilla, että elokuvakatsomiselle on muodostumassa niin opittu melodramaattinen tapa, että pienet siirtymät realismista fantasiaan vain vahvistavat realistisuuden tunnetta: jee, elämä _on_ ihmeiden toteu- tumista. Niinpä "Gilbert Grapen" kaltainen optimistinen elokuva epäonnistuu kaikessa siinä missä "Arizona dream" onnistuu. Ja jälleen: hyvin valitut laulut sitovat yhteen realismin ja fantasian, ihan kuten "Maailman ääriin". Onko oikein, että auttaa toista ihmistä toteuttamaan unelmansa niin että tämä ei tiedä unelmansa käyneen toteen? Vai olemme eniten ihmistä toiselle ihmiselle siinä, että näytämme hänelle halukkutemme auttaa hänen unensa toteuttamisessa? ja tällaiset aika oleelliset kysymykset tulevat esitetyiksi enemmän kuvien kerrontana kuin dialogifilosofiana. Kenen elokuvaa lopultakin etsin teattereista? Omaani vai vierainta mahdollista? Ehkä "Arizona dreamin" vaikutelma omillaan toimeen tulevasta elokuvasta on vain kesäfiiliksen varassa toimiva illuusio -- siinä tapauksessa leffa on syytä juosta katso- maan kiireesti. Jerry Lewis on tässä filkassa painolastia, vaikka varmaankin tarkoituksella valittu "koko kansan hauska setä", vakavassa roolissa tähän leffaan sopiva yhdistelmä komiikkaa ja tragiikkaa. Eloa tähän filkkaa tuovat kuitenkin sen vilkkaat naisstarat, Faye Dunaway ja Lili Taylor; eritoten jälkimmäinen on persoonallisin femme fatale -hahmo mitä elokuvahistoria tarjoaa, pitä- kääpä vaan silmällä hänen kettuirvistyksiään! Elämä on unta -asteikolla "Arizona dream" on miljoonaviistuhatta pistettä. Kts. myös "Underground" -- M G ! Soikkeli ! csmaso ! uta.fi ! Soikkelin elokuva-arkisto