================================================= Lyhyesti: "Barbara" on kuvankaunis historialli- nen elokuva "syntisen naisen" kohtaloista 1700- luvun Fär-saarilla. Moralisointia ja synkistelyä välttävä tanskalaisfilmi on huolellinen yksityis- kohdissa, ja yliromanttinen vain musiikissaan. ================================================= Mikähän siinä on, että historialliset romanssit mieluusti kuvaavat tuulisia syrjäseutuja? Vai ajattelenko lajityyppiä liialti "Humisevan harjun" lävitse? Kyllä tanskalainen "Barbara" tuo mieleen myös toisen tanskalaisen menestyselokuvan, "Suurinta elämässä" eli "Breaking the waves" (1996): lapsenmielinen nainen, balladisävyinen kertomus, kaipauksen ja intohimon sekoittuminen, uskonnollinen problematiikka. Taustalla on balladin yksi lajityyppi, kauppasaksan viettelemän ja hylkäämän naisen tarina, miksei myös goottilaisen romanssin traditio, mitä tulee jylhiin syrjäseutuihin ja niille kätkettyihin kauhistuttaviin lemmendraamoihin. "Barbara" on Fär-saarille sijoitettu, yllättävän humoristinen ja herttaisen kevytkenkäinen tarina rehevästä paremman perheen tyttärestä, joka tuntee viehtymystä kaikkeen uuteen piittaamatta tuon taivaallista sopivaisuuden säännöistä. Sikäli kuin Fär- saarille saapuvien pappien evankelioimistyö edustaa tuulahdusta suoraan taivaasta, onkin johdonmukaista, että Barbara tulee menneeksi miehelään pappismiehelle toisensa jälkeen. Elokuvan varsinainen tarina alkaa siitä, kun saarille saapuu nuori teologi Poul. Lemmendraama etenee odotusten mukaan, mutta hyvin ryhmitettyjen sivuhahmojen ansiosta romanssin ohessa valottuu paljon muutakin sekä 1700-luvun tunnelmista että ylipäänsä ihmisluonteesta. Historiallinen tarkkuus ihmisten käytöksen suhteen voi olla tässä elokuvassa yllättävänkin tosi, koska saarten syrjäisyys ja karuus ovat edellyttäneet sujuvaa kaksinaismoraalia vieraan geeni- ja kulttuuriaineksen vastaanottamisessa. "Barbara" (1997) perustuu Jörgen-Frantz Jacobsenin samannimiseen romaaniin (1939), jonka pohjana puolestaan olivat tarinat Fär- saarilla eläneestä hurmaavasta papinrouvasta. Jacobsenille Barbaran tarina merkitsi - leffan esitelehtisen mukaan - hyveiden ja vaistojen kamppailua naisessa. Elokuvaversio ohjaa huomion hieman toiseen suuntaan, kysymyksiin siitä, millä tavoilla uskomme olevamme kohtalokkaita toisten ihmisten elämälle. Mene tiedä - ehkä aihe on yhtä keskeinen myös romaanissa, mutta todennäköisesti elokuva tekee harkitummin pilkkaa "kohtalokkaasta intohimosta" kuin alkuperäisromaani; niin sujuvasti tunnelma siirtyilee leppoisasta romantiikasta koomiseen paritteluun ja - edelleen - hartaaseen yksinäisyyteen. Elokuvan ohjannut Nils Malmros pakeni tarinan mukaan Fär-saarille sen jälkeen, kun hänen vaimonsa oli tappanut itsensä ja lapsensa. Ehkäpä "Barbarassa" voi nähdä henkilökohtaisen rakkaudentunnustuksen sävyjä; sekä nuoruudelle ja elämänilolle että Fär-saarten kauneudelle, joka on niin karua ja ihmistä hylkivää, ettei mikään korkeakulttuurin uskonto sopisi sikäläisten paksunahkojen ohjenuoraksi. Toisaalta "Barbara" ei kuitenkaan ole erityisen lähellä kansaa, vaan kertoo lemmentarinan herraskaisesta, historioivasta ja runollisesta näkökulmasta. Siten se saa myös etäisyyttä aiheeseensa, muokkaa siitä samalla tavoin "kirjallisen" elokuva kuin vaikkapa Bille Augustin "Jerusalem"-elokuva (1996). "Barbara" oli nähtävänä Helsingissä vain muutaman kerran Tanska-viikon yhteydessä, vaikka elokuva on tanskalaisen filmiteollisuuden jos ei näyttävin niin sentään kallein (38 milj. Dkr.) saavutus, ja ansaitsee tulla nähdyksi myös Suomessa - siksikin että täällä osataan yhä arvostaa karua kauneutta hieman eri tavoin, maanläheisemmin ja asiallisemmin kuin vaikkapa mannermaisissa sivistysvaltioissa. Syy siihen, miksi isot maahantuojat eivät ole kiinnostuneet "Barbarasta", on kuulemma siinä, että kerrallaan Suomeen mahtuu vain yksi tanskalainen leffa vuodessa. Onkohan siis niin, että "Pusher" täyttää keväänkin tanskalaisannin niin tarkkaan, että "Barbara" tai sen paremmin toinenkaan naiskeskeinen elokuva, "Lumen taju" eivät mahdu samoille markkinoille? -- M.G. Soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto