=================================================
Lyhyesti: "Barbara" on kuvankaunis historialli-
nen elokuva "syntisen naisen" kohtaloista 1700-
luvun Fär-saarilla. Moralisointia ja synkistelyä 
välttävä tanskalaisfilmi on huolellinen yksityis-
kohdissa, ja yliromanttinen vain musiikissaan.
=================================================


Mikähän siinä on, että historialliset romanssit 
mieluusti kuvaavat tuulisia syrjäseutuja? Vai 
ajattelenko lajityyppiä liialti "Humisevan 
harjun" lävitse? Kyllä tanskalainen "Barbara" 
tuo mieleen myös toisen tanskalaisen 
menestyselokuvan, "Suurinta elämässä" eli 
"Breaking the waves" (1996): lapsenmielinen 
nainen, balladisävyinen kertomus, kaipauksen 
ja intohimon sekoittuminen, uskonnollinen 
problematiikka. Taustalla on balladin yksi 
lajityyppi, kauppasaksan viettelemän ja 
hylkäämän naisen tarina, miksei myös 
goottilaisen romanssin traditio, mitä tulee 
jylhiin syrjäseutuihin ja niille kätkettyihin 
kauhistuttaviin lemmendraamoihin.

"Barbara" on Fär-saarille sijoitettu, 
yllättävän humoristinen ja herttaisen 
kevytkenkäinen tarina rehevästä paremman 
perheen tyttärestä, joka tuntee viehtymystä 
kaikkeen uuteen piittaamatta tuon taivaallista 
sopivaisuuden säännöistä. Sikäli kuin Fär-
saarille saapuvien pappien evankelioimistyö 
edustaa tuulahdusta suoraan taivaasta, onkin 
johdonmukaista, että Barbara tulee menneeksi 
miehelään pappismiehelle toisensa jälkeen.

Elokuvan varsinainen tarina alkaa siitä, 
kun saarille saapuu nuori teologi Poul. 
Lemmendraama etenee odotusten mukaan, 
mutta hyvin ryhmitettyjen sivuhahmojen 
ansiosta romanssin ohessa valottuu paljon 
muutakin sekä 1700-luvun tunnelmista että 
ylipäänsä ihmisluonteesta. Historiallinen 
tarkkuus ihmisten käytöksen suhteen voi olla 
tässä elokuvassa yllättävänkin tosi, koska 
saarten syrjäisyys ja karuus ovat edellyttäneet 
sujuvaa kaksinaismoraalia vieraan geeni- ja 
kulttuuriaineksen vastaanottamisessa.

"Barbara" (1997) perustuu Jörgen-Frantz 
Jacobsenin samannimiseen romaaniin (1939), 
jonka pohjana puolestaan olivat tarinat Fär-
saarilla eläneestä hurmaavasta papinrouvasta. 
Jacobsenille Barbaran tarina merkitsi - leffan 
esitelehtisen mukaan - hyveiden ja vaistojen 
kamppailua naisessa. Elokuvaversio ohjaa 
huomion hieman toiseen suuntaan, kysymyksiin 
siitä, millä tavoilla uskomme olevamme 
kohtalokkaita toisten ihmisten elämälle. Mene 
tiedä - ehkä aihe on yhtä keskeinen myös 
romaanissa, mutta todennäköisesti elokuva 
tekee harkitummin pilkkaa "kohtalokkaasta 
intohimosta" kuin alkuperäisromaani; niin 
sujuvasti tunnelma siirtyilee leppoisasta 
romantiikasta koomiseen paritteluun ja - 
edelleen - hartaaseen yksinäisyyteen.

Elokuvan ohjannut Nils Malmros pakeni 
tarinan mukaan Fär-saarille sen jälkeen, kun 
hänen vaimonsa oli tappanut itsensä ja 
lapsensa. Ehkäpä "Barbarassa" voi nähdä 
henkilökohtaisen rakkaudentunnustuksen 
sävyjä; sekä nuoruudelle ja elämänilolle että 
Fär-saarten kauneudelle, joka on niin karua ja 
ihmistä hylkivää, ettei mikään korkeakulttuurin 
uskonto sopisi sikäläisten paksunahkojen
ohjenuoraksi. Toisaalta "Barbara" ei kuitenkaan 
ole erityisen lähellä kansaa, vaan kertoo 
lemmentarinan herraskaisesta, historioivasta ja 
runollisesta näkökulmasta. Siten se saa myös
etäisyyttä aiheeseensa, muokkaa siitä
samalla tavoin "kirjallisen" elokuva kuin
vaikkapa Bille Augustin "Jerusalem"-elokuva (1996).

"Barbara" oli nähtävänä Helsingissä vain muutaman
kerran Tanska-viikon yhteydessä, vaikka elokuva
on tanskalaisen filmiteollisuuden jos ei näyttävin
niin sentään kallein (38 milj. Dkr.) saavutus, ja 
ansaitsee tulla nähdyksi myös Suomessa - siksikin 
että täällä osataan yhä arvostaa karua kauneutta 
hieman eri tavoin, maanläheisemmin ja asiallisemmin
kuin vaikkapa mannermaisissa sivistysvaltioissa.
Syy siihen, miksi isot maahantuojat eivät ole
kiinnostuneet "Barbarasta", on kuulemma siinä,
että kerrallaan Suomeen mahtuu vain yksi 
tanskalainen leffa vuodessa. Onkohan siis niin,
että "Pusher" täyttää keväänkin tanskalaisannin niin
tarkkaan, että "Barbara" tai sen paremmin toinenkaan 
naiskeskeinen elokuva, "Lumen taju" eivät 
mahdu samoille markkinoille?

--
M.G. Soikkeli


Soikkelin elokuva-arkisto