=============================================== Lyhyesti: "Career girls" on rohkeasti ylinäytelty, liiasta materiaalista silpuksi editoitu ystävyysdraama. Ohjaaja Leigh hymyilee keskiluokaksi kypsymiselle ja irvistää enää lempeästi yläluokan hupsuudelle. Tyttöenergiaa. =============================================== Mike Leighin edellinen elokuva "Salaisuuksia ja valheita" (1996) vakuutteli keskiluokan kykyä ylittää ennakkoluulojensa rajat. Filkka oli ympäripyöreän ystävällinen draama, jonka jaksoi katsoa hienojen näyttelijäsuoritusten ansiosta. Leighin "Career girls" (1997) sijoittuu tarinaltaan samaan elämänpiiriin, mutta leffan tuotteistamisen lähtökohta on toisenlainen, kokeilevampi: tuliskohan tästä pikkutakki vai haalarit? "Career girls - uranaisia" -leffan toinen päänäyttelijä kuvaili Hesarin haastattelussa ohjaaja Leighin metodia: ensin luodaan hahmot ja sitten keksitään niiden tarinat. Elokuvan aihe valitaan paljosta purkitetusta materiaalista ja katsoja keksii mikä tässä oli olennaista. Keksii jos viihtyy, ja viihtyy jos viehättyy leffan hahmoista. Kun filkan on tarkoitus kuvata "kadotettujen sielujen" eli sosiaalisilta taidoiltaan vähemmistöön kuuluvien elämää nuoruuden ahdistuneimmassa vaiheessa, niin lopultakin juuri tarina auttaisi tuntemaan sympatiaa näitä luuserikandidaatteja kohtaan. Kuinka viehättyä sellaisista mimmeistä ja häiskistä, joita ei sietäisi samassa kapakkapöydässä edes seitsemännen tuopin pölyssä? Leighin "Naked"- leffa (1993) onnistui tekemään tutuksi sellaisia - kuten äskettäin telkassa nähty kertaus todisti - mutta "Career girls" ei lähellekään; IMHO: ei tullut takkia, tuskin edes kukkaroa, tästä yrityksestä. Leffan henkilögalleria on tuttua Leighin edellisistä leffoista. Näyttelijä Katrin Caltridge (iso rooli sekä "Naked'issa" että "Breaking the waves"- filkassa, 1996) on edelleenkin riemukasta seurattavaa: hänen ylivireä mimiikkansa ja tyttöenergiansa sopivat hänen "omaan" olemukseensa, kärmyisään näyttelijäfakkiinsa. Kohtaus hienostoasunnon myyjän kanssa on leffan ainoa kutkuttava kohtaus, jossa kaikki meuhkaavat sekä omaksi että katsojan huvitukseksi, dialogikin elää kuin vain brittikomediassa parhaimmillaan, kuin kahden hengen stand up -showna. Mutta kokonaisuutena "Career girls" on iso pettymys ohjaaja Leighiltä, siihenkin nähden, miten rutkasti leffaa on mainostettu syksyn "pala elävästä elämästä" -tapauksena. Etenkin opiskelijaelämän kohtaukset ovat teennäisen makuisia - mikä tahansa harrastajateatteri hakkaisi ne 2-0. -- ##################### M.G. Soikkeli "Who programmed that today thing?" csmaso@uta.fi "Somebody with a lot of lipstick on his ass" ##################### Soikkelin elokuva-arkisto