================================================================= Lyhyesti: "Contact" on älykäs ja liikuttava toteutus Carl Saganin tieteissadusta. Zemeckisin ohjauksena se on kristus-tarina, mutta tekee oikeutta uskonnon ja tieteen yhteisille piirteille, halulle löytää totuus näennäisen takaa. Jodie Fosterin Oscar-potentiaalia. ================================================================= "Wonna take a ride?" Sattuipa kerran, että runoilija, kriitikko ja tiedemies menivät katsomaan saman elokuvan, Robert Zemeckisin ohjaaman scifi- leffan "Contact - ensimmäinen yhteys" (1997). Jälkikäteen he keskustelivat teemukin ylitse: Runoilija: Minusta siinä oli parasta sellanen innokkaan odotuksen henki, joka keskittyi Jodie Fosterin esittämään tutkijanaiseen. Se Ellie tosiaan näytti siltä, että oli valmis pistämään kaiken elämänsä likoon sen puolesta mihin uskoi. Ton leffan fantasialliset, ne visuaalisesti huikeat jaksot oli katsojalle niinku palkinto myötäeläytymisestä hahmoon. Kriitikko: "Contactin" efektivelhous oli vastaus kysymykseen uskosta ja epäuskosta. Kun katsoja saatiin houkuteltua myötätuntoon Fosterin Ellie-hahmoa kohtaan, hän oli valmis empatiaan myös efektejä kohtaan. Niinpä leffan kysymykset todellisuusaffektista olivat haasteita leffan katsottavuudelle. Foster on tuolimatkallaan esikatsoja. Jos katsoja myöntää efektien vaikuttavuuden, hän myöntää niiden osuuden tarinassa, mikä lisää efektien merkitystä, mikä taas osuutta tarinassa, ja niin edelleen. Sama keino, muuten, kuin puolidokumentaaristen elokuvien "realistisuus". Tiedemies: Hmm, että "Contact" olikin itse asiassa tarina siitä, miten elokuvan sisäisen tarinatason hahmo löytää häntä ympäröivän teknisen toteutuksen ja ymmärtää persoonansa olevan korkeampien voimien käsissä, so. elokuvan tekijöiden... Runoilija: Mutta olihan tässä toki tarinakin! Sama stoori voitaisiin sijoittaa vaikkapa lavasteettomalle näyttämölle ja näytellä vaikka miimisesti, ja kuitenkin se olis ymmärrettävissä. Ei se Sagan ollut pelkästään nokkela skientisti. Kriitikko: No, tämä on se uskonnollinen viitekehys jonka läpi "Contact" otetaan vastaan, ja siihen kuuluvat olennaisesti kömpelöt messiaskilpailijat ja pelkistetyt vastavoimat. Foster autiomaan reunalla, isälleen omistautuneena vilpittömyyden perikuvana - ja äiti pelkkä tekosyy aloittaa radioaharrastus isän äänen etsimiseksi. Jeesuskuvastoa. Tiedemies: Niin, muistan kyllä että Saganin romaanista vahvimmat kokemukset olivat epäily, kutkuttava hämmennys, ja hienoinen pettymys. Lukemiseen vaikutti epäluulo kirjan uskonnollisesta painolastista. Sitten tarina vetäisi mukaan sillä kohtaa, jossa tiedemiehet saavat purettua ensimmäisen visuaalisen koodauksen, ja kuitenkin hämmästyttävä asia selitetään tieteellisen järkevästi. Mutta lopussa kirja jätti pettymyksen tunteen: tässäkö kaikki? Runoilija: Elokuvasta ei sellaista fiilistä jäänyt. Jotkut poistuivat teatterista silmäkulmassa kyyneleitä. Eikä se silti ollut nyyhkyromanttinen, vaan yltiöhumanistinen. Kriitikko: No joo, paitsi niille 15-vuotiaille vidiooteille, jotka olivat tulleet näkemään "Stargate II:n", laserpyssy kädessä etenevän Fosterin, jollaista mielikuvaa trailerit ruokkivat. Mutta sehän olikin sitten "Paluu tulevaisuuteen IV". Tiedemies: 400 miljardia tähteä! Rikkihapposateita Venuksessa! Minusta tämä elokuva oli parhaimmillaan osoittaessaan tunnetun maailman monimuotoisuuden: tiedämme miten vieraita ja kaukaisia monet tämän maailman tilat ovat meille, ja voimme ainakin jotenkin kuvitella ne omalta kannaltamme. Kriitikko: Siis että taivas yllä on maallisen ja maailmallisen metafora; toisen planeetan vierauden kuvat oman vierautemme peilikuvia? Runoilija: Ei suinkaan! Olihan siinä erilaisia ihmisiä, tiedemiehiä ja uskovaisia ja muita, ja kaikki yritti puhua jollain lailla täydellisen vieraasta asiasta. Mutta eihän ne siitä puhuneet, mitä jotkut alienit on, vaan mitä ihmiset on noin niinku maailmankaikkeuden mittakaavassa. Ja ne ties sen kun ne puhu aiheesta. Tiedemies: Toisaalta leffassa ei kertaakaan vakavasti pohdittu, miten järjetöntä on etsiä älyllistä elämää avaruudesta, kun sellaista ei ole vielä havaittu riittävissä määrin edes omalla planeetalla. Kriitikko: Juuri tämä ärsytti minuakin eniten. Kertaakaan ei kyseenalaistettu sitä, ovatko ihmiset kypsiä kommunikoimaan edes keskenään, saati sitten alieneiden treffilinjalla. Runoilija: Kyllä sitä kritisoitiin: käsitteet niinku "jumala" on ihmisten sivilisaatioiden kehittämiä ilmaisuja sellaselle, mistä täytyy puhua edes jotenkin; yhteisistä elämän perusteista, moraalista, olemassaolosta. Ja tossa leffassa usko - mihin kukin sitten uskokin, jumalaan tai kokemukseen tai kansakuntaan - oli sopimus yhteisen sivilisaation sisällä, että ees jostain merkeistä pidetään kiinni. Tiedemies: "Contact" oli oikeastaan optimistinen elokuva luottamuksesta kommunikaatioon: häiriöiden lävitse, tulkintojen moninaisuudesta huolimatta ja intentioiden kyseenalaistamisen jälkeenkin kommunikaatio toimii _aina_. Melkoista tiedeuskoa, sinänsä. Kriitikko: Oli varmaan Nokian sponssaama... Runoilija: Kommunikaatio toimi, koska ihmiset _oli_ valmiita uskomaan ja oli valmiita uuteen sopimukseen siitä, millanen ihminen perimmiltään on ja millaseksi voi tulla. Eikse leffa vihjannut, että tää uskovainen kundikin oli valmis luopumaan omasta uskostaan koska se luotti niin vahvasti tän yhen _ihmisen_ kokemukseen ja puheisiin? Tiedemies: Yllättävän terävästi elokuva otti kantaa ylipäänsä siihen, millaista on olla tiedemies planeetalla, jossa 95 % ihmisistä elää edelleen keskiaikaisen maailmankuvan lumoissa ja uskoo ennemmin mihin tahansa "pyhäksi" noteerattuun tekstiin kuin tieteelliseen tietoon. Kriitikko: Pah, vai vielä terävästi! kun leffa jatkoi suoraan Kubrickin "2001:n" (1968) viitoittamaa tietä tehden tieteellisestä eksperimentistä psykedeelisen nojatuolireissun turistirannalle. Varmasti Oscar erikoisefekteistä. Runoilija: Mutta sehän onkin elokuva, eikä dokkari; omistettu tunteille, eikä analyysille. Se herätti monenlaisia tunteita, koska siinä oli monenlaisia ihmisiä ja kaikki oli uskottavia. Tiedemies: Niin minäkin sen koin. Koska kirjan tarinaa oli vielä päivitetty vuoden 1997 tilanteeseen sopivaksi, oli helppoa unohtaa romaani ja keskittyä hahmojen tuntemuksiin. Sen ohella, että niin massiivista, niin _tuntuvan_ metallista koneen ja ihmisen kontaktia en myöskään ole kokenut elokuvissa aiemmin kuin tämän leffan kohtaus, jossa avaruuskapseliin asetuttiin. Runoilija: Jodie Fosterin osalta tää leffa oli parasta missä se on ollut, niin selvästi pysty näkee mielenliikkeiden muutokset sen kasvoilla: epävarmuus keskellä innostusta, pidättäytyminen katkeruudesta ja määrätietoinen ilo toisen puolesta, omatunnon pakko noudattaa yhtä aikaa tiedemiehen ja ihmisenä olemisen vakaumusta. James Woods ja John Hurt oli vähän huumoripainotteisia valintoja, ja sit se uskovaista esittänyt kundi jotenkin imelä, mut muuten ok näyttelijäjengi, tosissaan reagoivan olosia. Tiedemies: Jos vielä lopuksi muistuttaisi siitä tarinan ensisijaisuudesta, josta mainitsit. Tavallaan sen tarinan viehätys oli siinä miten neljä erilaista ihmistyyppiä toimi jokainen uskonsa mukaisesti ja kuitenkin saattoi olla yhteinen tavoite: puolue- ja tiedepoliitikolla oma etu, kroisoksella ihmiskunnan edistäminen, uskiksella planeettaseurakunnan edustaminen, ja vieraan älyn etsijällä tarve löytää se. Ja miten paljon pidemmälle pohdittu tämän filmin alien-kontakti olikaan kuin jossain Independence dayssa" (1996). Kriitikko: Hohhoijaa, seuraavaksi varmaan tulee teineille oma versio: "Ellie - alienin heila": tulkaa tsekkaa millanen on Jodie Fosterin, kovismimmiroolien ykkösnännääjän esittämä Maan pimu ja "eka kontakti" alienin kanssa! Luvassa räävitöntä menoa kontaktipuhelinlinjalla! Runoilija: ...mutta itseensä "Contactiin" palatakseni, niin eikös tässä ole sellaseenkin ajatusleikkiin mahdollisuus, että tällasessa tarinassa kuka tahansa ihminen voi olla Jeesuksen asemassa ja lähteä planeetalta jättäen koko ihmiskunnan taakseen. Onko siihen itellä rohkeutta, voi kukin katsoja miettiä. Itestäni en tiedä. Kriitikko: Se on niin helppo ajatusleikkinä, koska se on niin mahdoton toteutua. Kieltäydyn vastaamasta. Tiedemies: Totta kai lähtisin, milloin tahansa. Ei ole muuta kuin tämä yksi elämä, joten miksi haaskata sitä yhdelle planeetalle, jos voi nähdä muitakin? Ei ole varmastikaan mitään menetettävää. Kriitikko: Paitsi hiton hyviä tieteissatuja. -- ##################### "Silloin... meille syntyy orkideanhiljaisia tyttäriä, M.G. Soikkeli tytönkauniita poikia; heidän pitkät elinikänsä ovat csmaso@uta.fi tulvillaan väkeviä elämyksiä ja he kuulevat hämmen- ##################### tyneissä sydämissään kuolleitten puhuvan." *Bezian* Soikkelin elokuva-arkisto