========================================================================== Lyhyesti: "Kurkunleikkaajien saari" on juuri niin tuskainen floppi kuin siitä on mediassa virnistelty: leffassa olisi paljon aineksia komeaksi merirosvoleffaksi, mutta sisäkohtaukset ovat sotkuisia, velttoja tais- telukoreografialta, ja ulkokohtauksissa tilanteet eivät rytmity; musiikki painelee kybällä, kun aktio vielä pakittaa. Geena Davis merirosvopomona on yhtä uskottava kuin Iso Arska olisi pikku Heidinä. Plussaa komeat purret. ========================================================================== Roman Polanskin "Pirates"-filmin (1986) jälkeen ei kukaan lie yrittänyt vakavissaan merirosvoelokuvaa. "Kurkunleikkaajien saari" on yritys tehdä samanhenkinen, seikkailua ja kosolti huumoria yhdistäen suolaisia tuulia tuoksuva merirosvoleffa. Kenties se on myös maailman viimeinen merirosvo- leffa: käy liian selväksi miten kömpelöitä isot studiot ovat tekemään liian näyttävää, liian "aidon" näköistä merirosvotarinaa. "Kurkunleikkaajien saari" on isolla rahalla ja mittavilla skenaa- rioilla täytetty leffa, jossa kamera ja näyttelijät harhailevat kuin turistit vieraalla maalla. Joitakin kohtauksia on yhdistetty toisiinsa niin typerillä juonensiirtymillä, että niihin ei ole muuta selitystä kuin että käsikirjoi- tusta on muutettu kuvauspaikan päällä siinä vaiheessa, kun rahat ovat loppuneet kesken: ei tehdäkään tästä joukkokohtausta, jossa lentää ilmaan puolet Karibianmeren ruutivolyymistä, vaan tämä sankari vain ikäänkuin törmää tähän toiseen porukkaan niinku sattumalta, lisätään muutama vitsi ja kukaan ei huomaa katkosta. "Kurkunleikkaajien saari" on parsittu kasaan ja filmin loppua kohden saumat alkavat purkautua. Leffassa on paljon hyviä ideoita siitä, kuinka aktio- ja piraattileffan odotukset käännetään nurin, mutta tunnelma hukataan aina niillä kohdin kun henkilöt jatkavat toimintaansa luontevasti yli luonnottomien, sattuman hataralla pohjalla kulkevien kohtausten. Renny Harlinille plussaksi on laskettava samanlainen huolellinen pohjatyö kuvauspaikkojen ja tunnelmatarpeiston keräämisessä kuin "Cliffhangerissa"; esimerkiksi Maltalle sijoitettu 1600-luvun Jamaika on loistavan autettisen oloinen ympäristö. Myös vaatteet, laivat, aseet, linnoitukset ovat isoja ja näyttäviä. Näyttelijäkööri niiden keskellä sen sijaan ei ole näyttävää, ei edes piraattileffan genren puitteissa; hulluinta on yrittää realistisen näköistä meritaistelua 2000-luvun pyrotekniikalla. Merimiehet saapastelevat horjumatta ja tehdyn näköisen rupisina kuin lastillinen rumimpia roudareita. Frank Langella on yksi kovimpia merirosvoja mitä elokuvahistoriassa on tehty, samoin Matthew Modinessa on samaa karismaa kuin Errol Flynnissä aikoinaan! Mutta muu jengi löntystää, etenkin aktiokohdissa. Omituisin moka eli ohjaajan henkilökohtainen ongelma on pääosaan tyrkätty Geena Davis, jonka habitus on toista kuin Sigourney Weaverillä. Naispuolinen merirosvopäällikkö voisi olla uskottava hahmo 1600-luvun omana tank girl -anarkistina, mutta tällainen heilakka neito ei piraattina jytise eikä hahmoon saada myöskään tyylikästä vamppia; ehkäpä Harlin sittenkin on arkaillut ohjata vaimoaan liian lemmekkäisiin kohtauksiin, kun erääseenkin rauhaskeskeiseen otokseen on käytetty selvästi stunttia. Noin muuten rva Davis-Harlin muistuttaa yhä enemmän suomalaista neitoa... ja heilahtaahan filmissä taas Harlinin vitsi kotimaan katsojille... Harlin piti "Cliffhangerin" jälkeen meteliä ohjaavansa Greenpeace- leffan, mutta eipä hän muuta pehmoista ole saanut aikaiseksi kuin vegaa- neille nyt nimikkofilmin. Jatko-osan voisi hoidella vaikka Veikko Aaltonen: "Tomaatinsilpojien laguuni". -- ##################### "Vaikka en voikaan Teitä nyt armahtaa, toivon Teidän M.G. Soikkeli löytävän tien pois nykyisestä umpikujastanne takaisin csmaso@uta.fi ihmisten keskuuteen ja rakentavaan työhön." ##################### - Mauno Koivisto: Kaksi kautta - Soikkelin elokuva-arkisto