================================================================= Lyhyesti: maailmalla jo flopannut "Lancelot - ensimmäinen ritari" tulee haukoteltavaksi meillekin. Jenkkien tyylitajuttomuuden lahottama uudelleentulkinta kuningas Arthurin legendasta ei toimi romanssina, ei seikkailuna. Taistelu Camelotista on lähinnä kuin rähinä Disneylandissa. Kamalat näyttelijävalinnat, laahaava juoni. ================================================================= Seksiä Sherwoodissa! Kuudesti laukeava varsijousi! Kuningatar Guinevere taklattu jalkapallo-ottelussa! Kaikkea tätä "Lancelot - ensimmäinen ritari" vihjailee kuvastollaan ohimennen, mutta mihinkään se ei tartu, vaan päällimmäisenä on paatos, mihinkään tukeutumaton paatos ritarikunniasta. Ja mitä kaikkea Jerry Zuckerin kaltainen ohjaaja olisikaan saanut irroiteltua tästä aiheesta vanhojen Abrahams- Zucker-Zucker -filkkojen henkeen, joissa _mikään_ ei ollut pyhää. "Lancelot - ensimmäinen ritari" on yritys löytää uusi viritys maailman kenties kuuluisimmasta kolmiodraamasta Arthur - Guinevere - Lancelot ja ehkä yritys nähdä ritarikunnia vähän modernimmassa kontekstissa. Lopputulos on sekoitus "Viimeisen mohikaanin" juonta, samuraityyppistä miekan käsittelyä ja aivan hirvittäviä anakronismeja, jotka aluksi naurattavat ja lopulta vain väsyttävät: millaista tarinaa tässä yritetään tarjota, mikä tässä pitäisi herättää tunteita? Lopulta ei mikään muu kuin millaisia visuaalisia uudelleenkäsittelyjä ikitutut hahmot, juonet ja paikat saavat. Viimeinen pisara katsojan kinkkiseen kidutukseen on se kun ratsujoukko kevytmetallisissa haarniskoissaan ja mellakkakypäröissään näyttää enemmän LAPD:n partiolta kuin pyöreän pöydän ritareilta. Tämän elokuvan henkeen eivät kuulu silosäkein taotut miekat tai neitseellistä gloriaa henkivät neidot. Sir Lancelot rytistää kuin metsärosvo ja kuningatar Guineveren aatelinen rintakehä kohoilee sitä kiihkeämmin mitä lähemmältä joukkoraiskaus näyttää. Amen. Näyttelijävalinnat ovat nekin kuin tahallisia yrityksiä romahduttaa ritarifilmin tunnelma. Skotti Sean Connery esiintymässä kaikkien brittien kuninkaallisena esi-isänä on floppi, johon vain Hollywood pystyy; paitsi milloin näyttelijä itsekin lakkaa välittämästä missä hän esiintyy. Connery keräilee nykyään eläkerahoja kasaan ihan mistä tahansa roolista ja olisi ollut valmis esittämään vaikka kuningatarta. Pressiläpyskässä Richard Gere itse myöntää roolihahmonsa samurai-piirteet. Gere ei sentään ole niin vanha ja gigolo-lookin kyllästämä kuin tätä "First Knight'ia" on haukuttu. Kyllä tämän leffan avuttomuus on konstruoitu valmiiksi jo käsikirjoituksessa. Julia Ormond kuningattarena on puolestaan näitä uusien westernien ja muiden rajaseutuleffojen metsänneito-tyyppiä, joka voidaan kuvata niin reippaaksi ettei sen tarvitse enää kirkua ja jäykistyä esineeksi ensimmäisen taistelun kohdalla; kohtauksiin saadaan uutta jännitystä, kun väkivalta voi suuntautua avoimemmin myös naishahmoon. Hellurei. Seuraavana lapset? Tämän ylipitkän ja tunnelmiltaan yliladatun sotkun käsikirjoittajana on toiminut William Nicholson, jolla pitäisi olla kokemusta hyvin kuivakkaasta brittiläisestä fantasian & realismin yhdistämisestä: äijähän oli Oscar-ehdokkaana "Shadowlandsin" kässäristä. Luulisi että englantilaiset nyt naulitsevat Williamin pyöreän pöydän kulmiin brittiläisen kaanonin pyhänhäväistyksestä. "Viimeinen mohikaani"-viritys voisi tulla Hunt Lowryn toiveista, koska hän oli puolestaan tuottamassa myös tuota terähippasilla metsässä -tarinaa. Tällä kertaa splatter on vähissä ja pehmopornoa ei lainkaan - siksi paljon tekijät luottavat "vanhan kunnon ajan" lajityypin kierrättämiseen. "Lancelot - ensimmäinen ritari" on niitä leffoja jotka sietää nähdä vasta kolmannen sukupolven videokopiolta ja mielellään pikakelauksella. -- ##################### "Onhan se pirun hienoo kuunnella vapaata sieluu, M.G. Soikkeli mut tätä sä et nussis ees munakoisolla. csmaso@uta.fi PCP:tä vetänyt ja Rorsachin täplää kuvaileva ##################### Spede Pasanenkin ois lungimpi petikaveri." Soikkelin elokuva-arkisto