===================================================================== Lyhyesti: "Long Kiss Goodnight" on keskivertoa parempi aktioleffa, jota Harlinin hutiloiva ohjaus ei ole pilannut. Huumoriltaan lähellä "Die hardia" toimiva käsikirjoitus ja Geena Davisin rivakka esiintyminen tarjoavat latteuksissaankin seurattavan elokuvan; nokkelasti tilanteilla leikkivä leffa ja Craig Bierkon viehko pahis. ===================================================================== "Life is pain, princess. Get used to it." Renny Harlinin elokuvat ovat rakenteeltaan käsittämättömän epätasaisia. Kohtausten välillä on kömpelöitä toiminnallisia siirtymiä ja väkinäisiä tyylilajin vaihdoksia, joihin edes kotivideon tekijä ei syyllistyisi. Harlinin taito on sen sijaan kyvyssä ymmärtää yksittäisten kohtausten näyttävyys, skenaarioiden toiminnallinen kaava. Ilmeisesti hän osaa tunnistaa tällaiset piirteet myös lukemistaan käsikirjoituksista. "Long Kiss Goodnight"-leffan kässäristä on maksettu maineikkaat 4 miljoonaa dollaria ja kyllä tulos hyvältä näyttääkin (vaikka miljoonahinnat ovat pelkkää hypeä, jolla yritetään lisätä leffan laadullista arvoa määrällisillä arvoilla). Dialogi on paikoin hersyvän hauskaa ja näyttää hahmojen luonteet pienten, etenkin lapsiin liittyvien tilanteiden pohjalta. Mukana on runsaasti tylsää pallihuumoria, mutta sen lisäksi Harlin rohkeaa ohjata vaimoaan myös eroottisena tähtenä, ja totisesti hänessä sellaiseenkin on ainesta (vaikkakin juuri eroottisimmat kohtaukset ovat tämän leffan tahattomasti koomisimpia paloja). Eikä geenamanipulaatio mene hukkaan toiminnankaan puolella. Joissakin toimintakohtauksissa paistaa selvästi, miten kaukana Geena Davis on esittämänsä CIA-koulutetun sankarittaren luonteesta ja fysiikasta, mutta kompromissi on kuitenkin parempi näin päin kuin pistää pääroolin näyttelijätaidoton karateäijä. Davis nimittäin on riittävän uskottava olemukseltaan kovishahmoksi ja leffan tunnelma on parhaimmillaan kohtauksissa, joissa kyseenalaistuu mikä on ihmisen "todellisinta" elämää, löydettyyn perheeseen vai koviksen kohtaloon sidottu toiminta. Leffan voisi nähdä myös normaalia pidemmälle vietynä ydinperheen problematisoijana kuin yleensä Hollywood-leffat. Ehkä Harlinin ja Davisin voima tehdä tällaista sinkkuviihdettä onkin heidän omassa lapsivapaassa elämässään? Samuel Jacksonilla on samantyyppinen rooli sankari(ttare)n apulaisena kuin "Die hard 3":ssa" (1995). Leffan hahmoja olisi voitu syventää tekemällä enemmän intensiteettiä Jacksonin mustan luuseridekkarin ja Davisin aina pärjäävän kotiäitisankarittaren välille, mutta mustan miehen ja valkoisen naisen romanssi on edelleenkin ilmeisen arka aihe mainstream-leffassa. Ehkä leffan toimintakohtauksissa on yllättävää potkua tämän samaisen hullun yhdistelmä ansiosta: Davisin hahmo on naisenkehoinen macho, jonka miehekäs ystävyys Jacksonin esittämän hahmon kanssa muuttaa actionleffojen homofobisen kamppailun pitkälle kierrätetyksi huumoriksi. Sankari ja sankaritar voivat myös tukea toisiaan ilman keskinäistä koviskamppailua; yhdistelmä on niin hyvä resepti, että sillä olisi saanut aikaiseksi vaikka tv-sarjan. Ylipäänsä on harvinaista herkkua katsella toimintaleffaa, jonka tavat ratkoa ongelmia ovat uudella tavoin oivallettuja. Amerikkalaiset lehdet kuuluivat kirjoittaneen, että Harlin tuhoaa vaimonsa uran kehnoilla leffoillaan. Vaikka "Long Kiss Goodnightin" ansiot tuntuvat perustuvan enemmän näyttelijöille ja hyvälle käsikirjoitukselle kuin Harlinin kyvylle koota toimintaleffa - virheet ovat ihan samat kuin edellisissä leffoissa - niin Davisille on yhtä varmasti pelkkää hyötyä ohjaajan läheisyydestä. Tuskin kukaan muu jenkkiohjaaja osaisi ja uskaltaisi antaa yhtä paljon tilaa naispuoliselle actiontähdelle kuin Harlin - tämän huomaa esim. vertaamalla "Nikita"-leffan (1990) ja siitä tehdyn jenkkiversion naistappajaroolitusta. Hmm, mitähän Luc Besson olisi saanut irti tästä käsikirjoituksesta Anne Parillaud'n kanssa?!? Hyvän aktioleffan yhtä välttämätön, vaikka monesti vähemmän noteerattu tekijä on uskottavan julma pahis sankarin vastavoimana. Tällä kertaa työstä vastaa hieman totuttua vieraampi ja tujumpi tähti, "Red Dwarf"-sarjan (US-version) ystäville tuttu Craig Bierko. Jos Harlin ei olisi niin omistautunut vaimonsa asettamiseen etualalle, olisi Bierkon esittämästä Timothystä saanut todella ikimuistoisen pahiksen; nyt leffan pahaksi voimaksi taotaan rasittavan tavanomaiseen tapaan hallitusta edustavat virkavoimat. -- M.G. Soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto